suomeksipå svenskain english
 


Majakkaseura Pakrin majakan huipulla.


Ensimmäinen ulkomaan matka
Suomen Majakkaseura teki ensimmäisen matkansa ”majakkamatkailijan paratiisiin” Viroon elokussa 2003. Mukana tällä seuran ensimmäisellä ulkomaanmatkalla oli parikymmentä seuran jäsentä. Opastuksesta huolehti Viron paras majakka-asiantuntija Peter Peetsalu Viron merenkulkulaitoksesta. Hän järjesti majakkaseuralaisille pääsyn moneen majakkaan, joihin muuten ei ole sisäänpääsyä. Kuitenkin kaikki vierailukohteet ovat ulkoapäin kenen tahansa ihailtavissa –Mohnia lukuunottamatta helposti, sillä ne ovat autolla saavutettavissa.

Viron lähimmät majakat ovat Helsingistä lähempänä kuin lähin vierailtava suomalainen majakka. Matkaa kertyy Helsingistä vain kaksi tuntia! Suuntasimme kuitenkin viiden auton letkamme ensimmäiseksi Tallinnasta länteen neuvostoaikaiseen entiseen sotilastukikohtakaupunkiin Paldinskiin.

Pakrin iso majakka vanhassa ydintukikohdassa
Pari kilometriä Paldinskin synkän keskustan ohi ajettuamme saavuimme teräväreunaiselle jyrkänteelle, jolta avautuu hulppea näkymä Suomenlahdelle. Tällä reunalla on sijainnut majakka jo lähes 300 vuotta. Lähempänä törmää nököttää edelleen majakanraunio, järjestyksessä toinen Pakrin majakoista. Turvallisen, parinsadan metrin päässä jyrkänteestä kohoaa uusi majakka, vuonna 1887 rakennettu Pakrin nykyinen majakka, uljaana, punaisena tornina. Korkeutta tornilla on huikeat 52 metriä (Bengtskär 51 m). Ylhäällä kokoaa torniinkin nähden kookas loistokoju, jonka sisällä on suuri linssi. Loistokoju on suurempi kuin monen tuntema Bengtskärin loistokoju.

Pakrin majakka sijaitsee aidatulla majakkamestarin tontilla. Siihen kuuluu majakkamestarin asunto, ulkovarastoja ja kellareita sekä tietysti puutarha. Majakalle johtaa kapea käytävä halki puutarhan. Majakka on ”pihan perällä”. Majakkamestari – nykyisin oikeammin majakan talonmies, oli opastamassa meitä.

Pakrin majakkaan nouseminen vaatii tietenkin hyvää kuntoa. Kiipeäminen kuitenkin kannattaa, kierteisesti vastapäivään kohoavien portaiden ylös kapuaminen on kiehtova kokemus.

Suurupi 1 ja Suurupi 2
Pakrissa majakkaseura sai rankkasateen niskaansa. Siirtyessämme Tallinnaan johtavaa sivutietä Suurupin majakoille sade jo laantui. Suurupi 1 ja rannassa sijaitseva pieni Suurupi 2 muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Suurupi 1 on Viron vanhimpia majakoita, rakennettu 1759. Koko miljöö on säilynyt hyvin alkuperäisessä kunnossa, ja nyt rakennuksia kunnostetaan. Puurakennukset saavat hienon uuden maalin, tornia rapattiin vierailumme aikana.

Suurupi 1 on lähin esimerkki siitä, miltä vuonna 1832 rakennettu ja 1940 tuhoutunut Glosholmin/Pellingin majakka on näyttänyt. Muun muassa Suurpin portaat muistuttavat Glosholmissa ollutta suorakulmaista portaiden ”siksak”-nousua kierreportaiden sijasta. Molemmat ovat samankaltaisia tukevia, matalahkoja ja vaaleaksi rapattuja tiilitorneja.

Vuonna 1859 rakennettu Suurupi 2 on pieni, hieman pyramidia muistuttava puumajakka, joka on hauskasti sekoitus tornia ja taloa. Ylimmän kerroksen ikkunan yläpuolella palaa kaksi linjaloiston tapaista valoa, joista Suurupi 2:n erottaa hyvin ylhäällä olevasta Suurupi 1:staä. Majakan ympäristössä sijaitsee kolme rakennusta, joista suurinta, majakkamestarin taloa, kunnostettiin entiseen loistoonsa juuri käyntimme aikana. Puumajakka on kunnostettu norjalaisten taloudellisella tuella.

Tallinna ylempi ja Tallinna alempi
Matkamme jatkui takaisin lähtöpisteeseen Tallinnaan. Siellä sijaitsee kaksi majakkaa, Tallinna Ylempi (rak. 1894) ja Tallinna Alempi (1839). Molemmat ovat hyvässä kunnossa, mutta tyyliltään erilaisia. Tallinna Ylempi on lähellä Lasnamäen lähiötä yläkaupungissa sijaitseva hoikka majakkatorni, mustavalkoiseksi maalattu. Se on entistetty kauniiksi. Kaikesta näkee, että majakka lienee ollut aikanaan Viron majakkalaitoksen edustusmajakka. Majakasta avautuu näkymä koko Tallinnaan ja satamaan. Majakan juurella on hieno majakkarakennusten ja puutarhan kokonaisuus.

Tallinna Alempi on asuinrakennuksen ja majakkarakennuksen yhdistelmä. Rakennuksen pohjoispäädyssä on hieman suomalaisia puupookeja muistuttava torni, jossa on suuri ikkuna-aukko. Sen takana olevaan huoneeseen on sijoitettu kaunis linssistö, joka muistutttaa paljon Bengtskärissä nykyisin olevaa linssistöä. Tästä huoneesta linssistö välittää valon merelle. Lisäksi ikkunan yläreunaan on asennettu suomalaisen Sabikin apuloistoja.

Vauhtia piisaa Majakkaseuran retkillä
Kellon lähestyessä 17:aa olimme nähneet jo viisi majakkaa ensimmäisenä matkapäivänä! Matka jatkui 150 kilometriä itään Kundan satamakaupunkiin. Sieltä jatkoimme 15 kilometriä itään rannalle. Täältä löytyi vuonna 1950 rakennettu Letipean majakka. Se on tyypillinen neuvostoaikana rakennettu neliskanttinen ylöspäin lievästi kapeneva majakka, jonka kattotasanteella on vaatimaton valolaite. Samojen piirustusten mukaan tehtyjä majakoita on Virossa ainakin puolenkymmentä, niistä ainakin kolme Saarenmaalla.

Letipean majakan oven yläpuolelle oli valettu rakennusvuosi (1950) sekä neuvostovallasta kertova tähti. Majakka istui maisemaan ja pyöreiden kivien peittämään rantaan hyvin, ja suomalaisten kamerat kävivät tiuhaan. Laskevan auringon viime säteet valaisivat kauniisti valkoista majakkaa.

Letipean majakalta jatkoimme ihailemaan Viron suurinta irtokiveä, joka kohosi mahtavana järkäleenä merestä. Tämän jälkeen vielä ystävällinen Kundan satamakapteeni esitteli ylpeänä uutta satamaansa. Nälkäisinä ja rättiväsyneinä siirryimme viimein Kundan kaupungin vaatimattomaan mutta siistiin matkustajakotiin, jossa nautimme iltapalan ja vietimme kiitollisina iltajuhlaa latautuen seuraavaan päivään.

Tuuli oli yöllä noussut, ja se uhkasi suunnitelmiamme. Autoletkamme suuntasi Viron kauniiden metsien läpi kohti xxx:n kalastajakylää. Siellä odotti kaksi kalastajavenettä valmiina kuljettamaan meidät kolmen neljän kilometrin päässä häämöttävään Mohnin majakkasaareen. Merenkäynti oli melkoinen, kun ensimmäiset veneelliset lähtivät matkaan. Puolet väestä jäi odottamaan seuraavaa kuljetusta.


Mohnin majakkasaarelle


Pääsimme turvallisesti Mohniin suoraan majakan rantaan. Saaressa on joukko eri-ikäisiä rakennuksia ja 1852 rakennettu majakka. Pyöreää tiilitornia ei ole koskaan rapattu, minkä takia se näyttää – ja on – varsin rapistunut. Ympärillä kohoavat asuin- ja varastorakennukset ovat enimmäkseen hylättyjä ja raunioina. Yhdessä rakennuksessa asuu edelleen majakanvartija puolisonsa ja koiransa kanssa.

Majakan yläosa eli loistokoju on kunnostettu, mutta runko-osa on kunnostamatta. Legendan mukaan kunnostajilta loppuivat rahat, kun käytössä ollutta helikopteria käytettiin lähinnä juomalastien hakuun mantereelta.

Mohnin majakkarakennusten ympärillä on vielä pystyssä tiilinen korkea aita, joka on suojannut pihaa myrskyiltä. Samanlainen oli mm. Narvin majakkasaarella (ks. Suomen majakat s. 303) ennen alueen viime sotia. Majakan tornista voi hyvällä säällä nähdä vastapäätä sijaitsevan suomalaisen Kallbådagrundin majakan. Luonnollisesti tornista voi tarkkailla kaikkea itään menevää liikennettä.

Mohnin saaressa riittää nähtävää, koettavaa ja kuvattavaa useiksi päiviksi. Kahden tunnin käynti saarella tuntui aivan liian lyhyeltä. Vannoimme palaavamme saarelle ilman kiirettä, sen verran mielenkiintoinen se kaikenkaikkiaan oli.

Kalastajakylästä on runsaan tunnin ajomatka Tallinnaan. Kalastajakylässä kannattaa kuitenkin poiketa kuljettajamme olleen meren ahavoittaman kalastajan perustamaan ravintolaan, jossa hän myy itse pyytämäänsä ja savustamaansa kalaa – takuulla tuoretta siis! Samasta paikasta kannattaa kysyä kyytiä Mohnille. Kesäisin venekuljetuksia on melko tiheään.


PS. Suomalaisia retkikuntia aiemminkin Virossa opastanut Peter Peetsalu on sittemmin nimetty Suomen Majakkaseuran kunniajäseneksi. On puhtaasti hänen ansiotaan, että Viroon on voitu tehdä valaisevia tutkimusmatkoja, jotka saanevat myös jatkoa.


Teksti: Pekka Väisänen, Puheenjohtaja