suomeksipå svenskain english
 

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna toteutettiin jo lähes traditioksi muodostunut Viron majakkakierros. Matkan tavoitteena oli bongata kolmessa päivässä 10 majakkaa Viron mantereella, Hiidenmaalla ja Saarenmaalla. Perjantaiaamuna 2.9. meitä kokoontui 18 majakkaseuralaista Tallinkin terminaaliin. Tallinnan satamassa joukkoomme liittyi virolainen ystävämme Peeter Peetsalu, jota saamme taas kiittää korvaamattomasta avusta ja hyvistä matkajärjestelyistä. Aamukiireessä bussikuskimme Rolle oli unohtanut passinsa ja tuli bussin kanssa vasta seuraavalla laivalla. Tunnin odottelun jälkeen bussin keula kohti länttä ja majakkaa Suurupi ylempi. Pienempi puurakenteinen Suurupi alempi piti nyt ajanpuutteen vuoksi jättää väliin.



SUURUPI YLEMPI
Suurupin vuonna 1760 valmistunut majakka sijaitsee erittäin rehevässä ja idyllisessä pihamiljöössä noin 30 km Tallinnasta länteen. Pihalla seistessään ei koe mitenkään meren läheisyyttä, vaan tunnelma on kuin keskellä maaseutua. Majakka ja piharakennukset ovat hyvässä kunnossa ja nytkin yksi vanhoista hirsirakennuksista oli remontissa. Majakkatorni on sisältä avara ja valoisa, hyväkuntoiset portaat johtavat ylös lyhtykojuun.


Majakkaseuran pj Pekka Väisänen ihailee Suurupin lyhtykojusta avautuvia upeita Suomenlahden merimaisemia, takana häämöttää Naissaari. Majakan lyhtykojua on uudistettu vuosien mittaan useamman kerran, viimeksi vuonna 1998.


Historiallinen kuva 1920 luvulta. Suurupin majakan lyhtykoju oli kuvan mallinen aina vuoteen 1951, jolloin majakan yläosaa korotettiin ja uusi pienempi lyhtykoju rakennettiin.

HIIDENMAA:
Matkalla Rohukylan satamaan kuulimme Peeterin tarinoita Viron historiasta ja näimme ainakin minulle uusia maisemia. Mieleen jäi mm. Haapsalun vanha keisarillinen rautatieasema ja ratapihalla seisovat vanhat höyryveturit. Noin 1,5 tunnin laivamatkalla Hiidenmaalle, Heltermaan satamaan, oli hyvä tilaisuus ruokailla ja nauttia aurinkoisesta merisäästä. Varsinkin kesäaikaan Hiidenmaan ja Saarenmaan lautat ovat todella täynnä ja lauttamatkat kannattaa varata etukäteen. Molemmat saaret ovat suosittuja virolaisten kesänviettopaikkoja ja turistikohteita.


TAHKUNA
Tahkunanniemellä, Hiidenmaan pohjoiskärjessä, sijaitseva 43 metriä korkea Tahkunan teräsmajakka rakennettiin v. 1875. Englantilainen insinööri Gordon suunnitteli ja valmisti majakan teräsrakenteiset osat Pariisissa ja osat kuljetettiin meritse Viroon, paikan päällä koottaviksi. Majakan ovi oli visusti lukossa, mutta onneksi majakanvartija, venäläinen vanha upseeri, heräsi päiväuniltaan avaamaan meille oven. Automatisoinnin myötä viimeiset vanhat majakanvartijat ovat nykyään lähinnä talonmiehiä.


Tahkunan majakkatorni on upea näky, varsinkin iltahämärässä, kun majakan valo syttyy, valitettavasti nyt sitä näkyä ei päästy ihailemaan. Majakan juurella on vanha lyhtykoju, jossa on vielä tuuliviirin rippeet, uudessa ”nupissa” ei tuuliviiriä ole. Todennäköisesti tämä vanha koju on se alkuperäinen vihreäkattoinen.


Teräsrakenteisessa majakkatornissa oli tunnelma kuin autiossa laivan konehuoneessa ja upea punertava valo vielä lisäsi tunnelmaa. Kierreportaiden askelmien lukumäärästä ei ole tietoa, mutta pakko oli välillä pysähtyä tasanteelle tasaamaan hengitystä.

Majakan juurella oli muutakin nähtävää: Estonian uhreille omistettu muistomerkki ja iso jatulintarha. Päivä oli todella lämmin ja meri lähes tyyni, olihan upeat puitteet majakkaretkellemme. Aikaa ei ollut haaveiluun, kun oli jo lähdettävä seuraavaan kohteeseemme – Ristan majakalle.


RISTNA
Ristnan majakan pihalla meidät otti vastaan kovaääninen vahtikoira, onneksi kuitenkin hyvätapainen. Kirkkaanpunainen vuonna 1874 rakennettu, 37 m korkea majakka sijaitsee Hiidenmaan läntisimmässä niemessä. Koristeellisen, alunperin täysin teräsvalmisteisen, majakan on valmistanut ranskalainen Sotter & Co. Majakka vaurioitui ensimmäisessä maailmansodassa ja kunnostuksen yhteydessä 1920 teräsrunkoa vahvistettiin betonivalulla.


Vanhat hirsirakennukset ovat idyllisiä ja muodostavat vaikuttavan ympäristön kauniille Ristnan majakkatornille.


KÖPU
Illan jo hämärtäessä ajoimme noin 10 km takaisin itään. Keskellä Köpunniemeä, 3-4 km merenrannasta, seisoo massiivinen Köpun kivimajakka. Majakalle on todella helppo päästä, se sijaitsee aivan tien vieressä, kahvilan ja parkkialueen tuntumassa. Vuodelta 1531 peräisin oleva Köpu on itämeren vanhin ja kolmanneksi vanhin yhä toimiva majakka maailmassa. Vasta v. 1810 majakkarakennukseen louhittiin sisäportaat ja henkilökunnan tilat. Vuonna 1845 tornin huipulle rakennettiin ensimmäinen varsinainen lyhtykoju ja ensimmäinen optinen linssistö asennettiin. 1860 majakkaan asennettiin tehokas Lepauten linssilaitteisto ja valon kantomatka oli 27 mpk.


Köpun majakkatornissa saimme nauttia upeasta auringonlaskusta ja tietenkin illan kohokohta oli majakan valon syttyminen. Illan vaarallisin vaihe olikin sitten lasketuminen alas todella jyrkkiä pimeitä rappusia, osa vähäisistä valoista kun oli sammunut. No hengissä selvittiin ja edessä oli siirtyminen Käinan kylään, majapaikkaamme Löokese hotelliin. Olimme melkein 1,5 tuntia myöhässä aikataulusta, kun savuimme hotellille, joten etukäteen varaamamme illallinen ei ollut enää parhaimmillaan. Mutta kyllä ruoka ja lasi viiniä maistui pitkän, mutta antoisan, päivän päätteeksi.


Lauantaiaamuna oli aikainen klo 6 herätys ja aamiainen ja klo 7 lähdimme ajamaan kohti Sörun satamaa, joka sijaitsee Hiidenmaan eteläkärjessä, lähellä Emmasten kylää. Sörusta on säännöllinen lauttaliikenne Saarenmaan puolelle, Triigin satamaan. Sörun satamassa oli vanha Estonian pelastusvene ja maihin nostettu värikkään historian omaava vanha kolmemastoinen moottoripurjealus Alar, josta ilmeisesti ollaan tekemässä museota.

SAARENMAA:
Triigin satamassa meitä oli vastassa mainio Saarenmaan opas Aado Haandi ja hän oli suunnitellut meille tiukan päiväohjelman.


KIIPSAARE
Saarenmaan luoteiskärjessä sijaitseva reilusti kallellaan oleva Kiipsaaren majakka on mielenkiintoinen näky. Alue on luonnonsuojelualuetta ja meillä oli erikoislupa ajaa perille bussilla. Kyllä pari patikoitsijaa katseli ihmeissään, kun me vilkutimme iloisesti bussin ikkunasta. 1933 rakennettu betonimajakka on maan eroosion vuoksi pahasti kallistunut ja vuosia sitten poistettu käytöstä. Etelä-lounaassa, taivaanrannassa näkyi seuraava kohteemme – Vilsandin majakka. Vilsandi onkin hieman hankalamman matkan päässä, kuten kohta saimme kokea. Kiipsaaren jälkeen lounastimme kiireellä hiljattain kunnostetussa Loonan kartanossa, joka on Vilsandin kansallispuiston keskus.


VILSANDI
Vilsandin saarelle pääsee joko veneellä Papisaaren satamasta tai Kuusnömmen niemestä maastokuormurilla, jolla me matkasimme. Kuvassa on paikka, jossa periaatteessa vene ja auto voivat törmätä. Pitäisikö tässä noudattaa vesi- vai maantieliikennesääntöjä, no onneksi liikenne ei ole kovin vilkasta.

Vilsandi on kuuluisa lintujen pesimäalue ja siellä on myös runsas kasvilajisto. Saari on ollut lintujen suojelualueena jo vuodesta 1910 ja kuuluu nyt siis Vilsandin kansallispuistoon. Neuvostovallan aikana saaressa oli ohjustukikohtia ja liikkuminen alueella, kuten koko Viron rannikolla oli täysin kiellettyä.


Neuvostovallan aikana tällä Kratz-merkkisellä kulkupelillä kuljetettiin ilmeisesti ohjuksia saarella, nyt innokkaita majakkabongareita.


Kuvassa lohkotusta kalkkikiviliuskeesta vuonna 1809 rakennettu Vilsandin majakka ja lähes sortumispisteessä olevia rakennuksia. Tunnelma on aika pysähtynyt, mutta pihapiirissä on kuitenkin pari asuinkelpoista rakennusta. Vanhassa majakanvartijan talossa on meteorologinen asema. Saarella oli aikoinaan myös tärkeä meripelastusasema, josta on enää jäljellä harmaa venevaja rannassa.


Mielenkiintoisen Vilsandin jälkeen pysähdyimme hetkeksi askeettisen Löun betonimajakan vieressä olevalla levähdyspaikalla. Kuvassa näkyy myös Neoplan-bussimme.


SÖRVE
Saarenmaan eteläkärki, Sörve säär, on ollut tärkeä merenkulku- ja majakkapaikka jo 1600-luvulta lähtien. 1925 vuodelta olevassa kuvassa on v. 1807 valmistunut ja 1944 tuhoutunut vanha Sörven kivimajakka. Takana oleva vanha asuinrakennus on vielä jäljellä (näkyy seuraavassa kuvassa), kylläkin huonossa kunnossa.


1960 valmistunut 52 m korkea Sörven teräsbetonimajakka korvasi väliaikaisen vaatimattoman puumajakan.


Sörven majakkatornin alatasanteella on vanha linssistö. Ylös lyhtykojuun on kiipemistä, mutta kyllä se kannattaa.


Sörven lyhtykojusta ja ulkotasanteelta on huimat näkymät. Kuvassa yksi viimeisistä Viron majakanvartioista. Majakavartijan työt on täälläkin lähes kokonaan korvannut automatiikka.


Vanha käytöstä poistettu meripoiju makaa Sörven rantaheinikossa. Sörven majakan lähellä söimme todellä hyvän illallisen, siistissä ”Sääre paargussa”.


Saunoimme ja yövyimme oppaamme Aado Haandin vanhalla perintötilalla ”Värava talussa” Selgasen kylässä. Suurin joukko yöpyi kuvassa vasemmalla olevan vanhan rakennuksen vintillä. Päivä oli ollut sen verran rankka, ettei unta tarvinnut kauaa odottaa.


Aamulla matkalla Muhun saaren Kuivastun satamaan pysähdyimme tunniksi Kuressaareen. Kaupunki on tunnettu ainakin kylpylöistään ja vanhasta linnastaan, mutta laitakaupungilta löytyy myös idyllisiä pihoja.


VIRTSU
Retkemme viimeinen majakka oli Virtsun sataman vieressä oleva Virtsun majakka. Paikalla on ollut useampia majakoita, jotka ovat tuhoutuneet maailmansotien melskeessä. Nykyinen v. 1951 rakennettu betonimajakka on tyypillistä neuvostoarkkitehtuuria. Vanhemmista ajoista muistuttaa majakan vieressä vanhan öljyvaraston rauniot, oviholvin yläpuolella on kaiverrettu vuosiluku 1882.

Virtsusta ajoimme parissa tunnissa Tallinnaan ja ehdimme hyvin iltalaivaan. Peeter Peetsalu tuli saattamaan meidät terminaaliin, suuri kiitos matkan onnistumisesta kuuluu ehdottomasti hänelle. Laivalla vertailtiin kokemuksia ja todettiin, että retki oli onnistunut jopa yli odotusten. Sopiva määrä majakoita, hienoja maisemia, mukavia uusia tuttavuuksia. Kolme päivää oli mennyt kuin siivillä. Ehkä taas ensi vuonna uudestaan?


Teksti ja kuvat: Petri Porkola