suomeksipå svenskain english
 

Torstai

Lähdimme torstaiaamuna Länsisatamasta, jossa matkanjohtaja Altti Holmroos oli meitä vastassa. Tallinnan satamassa tapasimme paikallisen majakkagurun Peeter Peetsalun sekä kuljettajamme Rollen linja-autoineen.

Aloitimme Tallinnan alemmasta majakasta (v. 1806), joka on hauskan näköinen, melko matala rakennus.



Kävimme myös Tallinnan ylemmän majakan (v. 1835) pihalla. Tallinnasta lähdimme ajelemaan kohti kaunista pikkukaupunkia Haapsalua, jossa pidimme tauon, ja poikkesimme historiallisella juna-asemalla (v. 1906).

Rohukülasta lautta vei meidät Hiidenmalle Heltermaan satamaan. Lauttamatkalla näimme Rukkirahun majakan. Bussi vei meidät aluksi tulevaan yöpymispaikkaamme Viinaköökiin, joka on Körgessaaren kartanon entinen viinatehdas (v. 1881). Viinaköökin isäntä on suomalainen.




Illalla kävimme katsomassa Ristnan (v. 1874) ja Kõpun (v. 1531) majakat. Ristna on ranskalaisvalmisteinen punainen metallimajakka. Kõpu taas ennemminkin pyramidia muistuttava rakennus. Portaat majakan sisään on louhittu vasta 1800-luvulla. Kumpikin majakoista on moitteettomassa kunnossa ja näkemisen arvoisia.





Pitkän päivän päätteeksi illastimme Viinaköökissä.


Perjantai

Perjantaiaamun aloitimme Tahkunan majakasta (v.1875). Majakan läheisyydessä on Estonian onnettomuudessa kuolleiden muistomerkki. Tahkunan niemi hiekkarantoineen oli muutenkin hieno paikka.



Tahkunasta jatkoimme kohti Sõrua, josta oli lauttakuljetus Triigiin Saarenmaalle. Kiersimme Sõruun Kassarin saaren kautta. Sen läpi pääsee ajamaan autolla. Saarella poikkesimme Orjakun satamassa (jossa näimme 2 majakkaa) sekä Aino Kallaksen kotimuseon pihassa.

Saarenmaalla ajoimme Odalätsin lähteiden ja Kihelkonnan kautta mukulakivitietä Papisaareen, josta meidät kuljetettiin veneillä Vilsandin saareen luonnonsuojelualueelle. Venereitti saarelle oli mielenkiintoinen hiekkasärkkien vuoksi. Vilsandissa meitä odotti maasto-autokuljetus huonokuntoiselle majakalle (v. 1809).


Illalla kuljetus uusiin majapaikkoihin. Majoituimme kahteen erilliseen lomakylään; Värava Talu ja Pidula Forelli (joka lienee saanut nimensä lohenkasvatusaltaasta).


Lauantai

Sateisen lauantaiaamun aloitimme käymällä Mustjalan uudessa syväsatamassa ja Tagarannan kylässä. Matkalla näimme tuulimyllyistä tehdyt isot nuket Piretin ja Tõllin. Kihelkonnassa poikkesimme kirkossa (1200-luvulta), joka on ollut myös majakkana. Seuraavana vuorossa oli Karalan metallirakenteinen majakka.



Lounastauko pidettiin Lümandassa ortodoksisen kirkon naapurissa. Söögimaja tarjosi perinteistä Saarenmaalaista ruokaa. Lauantaina paikallisoppaina olivat Maria (?) ja Aado Haandi (Väravan isäntä). Matkalla kohti saaren eteläosaa poikkesimme Lõmalan vierasvenesatamassa, jossa oli meriaiheinen näyttely ja näkötorni.

Seuraavana vuorossa oli matala betonimajakka Lõu (v. 1934). Rannalta löytyi runsaasti fossiileita.



Saaren eteläisimmässä kärjessä meitä odotti 52 metriä korkea Sõrven majakka (v. 1960). Pettymys oli melkoinen kun ulko-oven toinen lukko ei suostunut aukeamaan. Ei auttanut Rollen autostaan hakemalla sorkkaraudalla kopistelukaan. Onneksi sade sentään oli hellittänyt. Sörvessä nähtiin lintuja mm. satoja merimetsoja, muutama pulmusirri jne.



Sõrvestä Kuressaarta kohti ajettaessa tien varrella on Ansekülan majakka (v. 1953).



Kuressaaressa meille jäi aikaa tunnin verran tehdä tuliaisostoksia. Sen jälkeen söimme illallisen Kessu Kohvik’issa. Yöksi palasimme tuttuihin lomakyliin.


Sunnuntai

Aamulla heräsimme varhain, jotta lautan aikataulusta ei tulisi liikaa paineita. Forellin pihalla näimme kuningaskalastajan, joka on ainakin Suomessa harvinainen. Pangan majakan lisäksi näkemisen arvoinen oli myös Panga pank, yli 20 metriä korkea rantatörmä.





Matkamme jatkui saaren pohjoisrantaa Orissaaren ja pengertien kautta Muhun saarelle. Lautta vei meidät Muhun Kuivastusta mantereelle Virtsuun, jonka majakka näkyi jo lauttamatkalla. Virtsun majakalle (v.1951) päästiin yksityistalon pihan poikki.



Matka jatkui kohti pohjoisrannikkoa. Ajoimme läpi Paldiskin, jossa on yhä nähtävissä merkkejä Neuvostoliiton aikaisesta sukellusvenetukikohdasta. Pakrin majakan (v. 1889) yli 50 metrin korkeudella olevalla tasanteella saimme tuntea mahtavan tuulen. Vieressä oleva vanha majakka (v.1808) on aivan 25 metriä korkean rantatörmän reunalla.





Tallinnaan saavuimme hyvissä ajoin. Osa porukasta kävi vielä merimuseossa, osa lähti kaupungille syömään.

Suuret kiitokset Peeterille ja Altille, sekä tietysti kuljettajallemme Rollelle ja paikallisoppaillemme. Mukana oli majakkaseuralaisia bussilastillinen, lähes 40 henkeä.

Jari ja Inari Pohtio