suomeksipå svenskain english
 

Lyhyellä varoitusajalla koottiin kasaan yhdeksän hengen ryhmä tutustumaan Vaasan alueen majakoihin. Tämän suurempaa ryhmää veneen kippari ei luvannut ottaa ja siihenkin jo Pekka tinkasi, kun ”naiset ovat niin kevyitä.” Tuuliennustetta jännitettiin viimeiseen asti, koska matkaan oltiin lähdössä nopealla avoveneellä. Keskiviikkona saatiin lupa ostaa junaliput ja torstaina alkoi reissu – jo illaksi oli päästävä Raippaluotoon, jotta merelle päästäisiin heti aamusta. Kirsti Lehtinen opasti asemalta perille viehättävään majapaikkaan, Hannelen mökeille, Björköön Svedjehamniin ja piti tietoiskun Merenkurkun luonnosta.



Svedjehamnin ja Ruotsin Holmön välillä soudetaan postisoutu vanhoilla perinneveneillä aina heinäkuun alussa.

Perjantaiaamusta suunnattiin veneen keula kohti Ritgrundia. Kirstin esittelemät maankohoamisesta syntyneet moreenimuodostelmat vilisivät silmissä, kun matkasimme merelle. Merenkurkun saaristo hyväksyttiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuonna 2006. Ritgrund on idyllinen pieni saari Raippaluodon ja Mikkelinsaarten välissä. Vanha puinen tunnusmajakka muutettiin valomajakaksi vuonna 1945 ja se on Suomen ainoa puinen valomajakka. Kapeita alumiinitikkaita myöten kapusimme huipulle. Vanha luotsitalo saarella näytti hyvin autioituneelta ja rapistuneelta.



Käänsimme kurssin takaisin länteen ja jatkoimme kohti Valassaaria. Sisäväylä Raippaluodon pohjoispuolella on todella kapea ja viitat lähes kolisivat veneen kylkiin kipparimme kurvatessa vauhdikkaasti kohti määränpäätä. Merikotkiakin näimme matkalla. Emme kuitenkaan menneet suoraan majakalle, vaan ensin laskettiin verkot veteen ja kippari keitti kahvit. Kahvitauon jälkeen palattiin nostamaan verkot ja saatiin saaliiksi muutama hyvänkokoinen ahven ja yksi siika. Ja sitten majakalle!


Kuva: Petri Porkola

Rautainen Eiffelin tornia muistuttava punainen majakka on seissyt Storskärillä vuodesta 1886. Kapeita kierreportaita ylös torniin – leijonan päät oli nähtävä lähietäisyydeltä. Maisemat olivat huikeat, mutta harmittelimme sitä, ettei alkuperäinen linssistö ole majakassa enää paikallaan. Jätimme saarikierroksen seuraavaan iltaan, koska tuuliennusteen vuoksi päätimme tulla lauantai-illaksi takaisin Valassaarille yöpymään.

Pienellä kapealla kivikkoisella luodolla sijaitseva Utgrynnan oli seuraava kohteemme.



Tämä teräsbetonimajakka on rakennettu vuonna 1960 ja se turvaa Vaasasta Uumajaan kulkevaa laivareittiä. Valtava määrä lintuja nousi luodolta lentoon lähestyessämme rantaa. Telttasaunankin olisimme voineet kyhätä, mutta päätimme kuitenkin saunoa vasta Norrskärillä.

Sää todella suosi. Vaikka vanha maininki vähän kuoppia aiheuttikin, pystyimme pitämään hyvää vauhtia ja matka Norrskärille sujui joutuisasti. Norrskär oli myös yöpymispaikkamme.



Kahdeksankulmainen, nykyisin mustavalkoinen, jyhkeä majakka valmistui vuonna 1848. Majakanvartijoiden ammattikunnan viimeiset edustajat olivat juuri Norrskärillä ja heidän työnsä saarella päättyi vuonna 1986. Saari on ollut toisesta maailmansodasta lähtien sotilasalue ja puolustusvoimat luopui alueesta vuonna 2000. Merkkejä sotilasalueena toimimisesta on edelleen havaittavissa eri puolilla saarta.

Täysikuu oli nousemassa, joten iltaa odoteltiin ja sen myötä majakanvalon syttymistä. Kuu tuli saada majakan kanssa samaan kuvaan. Hyviä kuvauspaikkoja haettiin ja niitä löytyikin – tosin kevyt pilviverho peitti kuuta harmittavasti, joten ne aivan täydellisimmät otokset jäivät saamatta. Kippari halusi startin aamuseitsemäksi, ettei iltapäiväksi luvattu koveneva tuuli haittaisi liikaa menoa. Siispä aikaisin makuupusseihin, unta ei tarvinnut kauan odottaa.

Kalastajat perkasivat siikasaaliitaan satamassa, kun pakkasimme tavarat veneeseen ja lähdimme kohti Strömmingsbådania. Punavalkoinen majakka sijaitsee pienellä luodolla ja nousi heti monen suosikiksi, niin idyllinen paikka oli. Satama on suojaisa, mutta karikkoinen ympäristö tekee saarelle tulon vaikeaksi huonossa kelissä. Myrskyssä aallot pyyhkivät luodon yli ja tarinoiden mukaan majakanvartijat liikkuivat tällöin asuinrakennuksen ja majakan väliä köyteen kiinnitettyinä, jotta pääsivät hoitamaan tehtäviään.



Majakan pihapiiri useine rakennuksineen muodostaa eheän kokonaisuuden ja nykyään alueen veneseurat isännöivät osaa rakennuksista. Aamupalat nautittiin kaikessa rauhassa Strömmingsbådanilla. Altti kiersi jälleen tutkimassa kaikki kalliokirjoitukset ja ryömi keikkuvaa tikassiltaa pitkin naapuriluodolle tutkimaan vanhoja rakennusten pohjia. Paikalle pikkuveneellä saapuneet mökkiläiset olivat innoissaan, kun pääsivät pitkästä aikaa majakan torniin – heidät värvättiin heti Majakkaseuran uusiksi jäseniksi!

Seuraava kohteemme oli näköetäisyydellä, ei kuitenkaan ihan vieressä. Rönnskärin saaristossa Fälisskärin saarella sijaitseva mahtava lähes 30 metriä korkea pooki näkyy kauas. Saari on vanha luotsipaikka ja suosittu retkikohde, merimatkaa Vaasasta sinne on noin 30 km. Saari on nykyään Metsähallituksen omistuksessa ja vanhalta luotsiasemalta voi vuokrata majoitustilaa. Pookia on kunnostettu säännöllisesti ja jopa kaipasimme siihen vähän enemmän ”ajan patinaa” – onhan se kuitenkin alun perin 1700-luvulta. Tornissa on tähystysluukut, liekö luotsit kavunneet sinne tähystämään! Me ainakin pidimme näkymistä, kun vain ensin uskaltauduimme vanhoihin portaisiin.



Yöksi olimme siis palaamassa Valassaarille, mutta päätimme poiketa matkalla vielä katsomassa Vaasan sisääntuloväylällä sijaitsevan Enstenin vanhan pyramidin muotoisen pookin sekä Raippaluodossa Korsön majakan. Petri otti Enstenistä toistasataa kuvaa, joten luultavimmin saamme siitä seuraavaan kalenteriin kansikuvan! Kippari hälytti Korsössä mökkeilevän tuttavansa luotsaamaan meitä majakalle – reitti oli todella kivinen. Korsö ei mukamas ole majakka ollenkaan, vaan virallisesti loisto, mutta meille, jotka kapusimme ylös se kävi kyllä täysin majakasta. Jos joku löytää majakalta hansikkaat, ne voi toimittaa Majakkaseuran osoitteeseen ja Tero voi lunastaa ne tuntomerkkejä vastaan.

Matka jatkui Raippaluodon länsireunaa ylös ja pääsimme hetkeksi ”sivistyksen pariin” Klobbskatin kalasatamaan ja siellä olevaan kahvilaan. Kevyen tankkauksen jälkeen palasimme Valassaarille majakalle.
Majakka piti alun perin rakentaa naapurisaarelle Ebbskäriin, mutta suunnitelmaa jouduttiin muuttamaan, kun tukevaa kalliopohjaa ei kaivauksissa tullut vastaan, eikä majakka olisi alkuperäisessä paikassa pysynyt pystyssä. Kulkiessamme vanhaa polkua ja kivisiltaa pitkin majakalta Ebbskärin merivartioasemalle pohdimme miten huikea urakka oli ollut siirtää jo paikalle tuotu rakennusmateriaali uuteen paikkaan.

Osittaista kuunpimennystä seurattiin silmä tarkkana ja majakan torniin kiivettiin kuvaamaan auringonlaskun maisemia. Loput eväät yritettiin saada kulumaan ja makkaraa paistettiin enemmän kuin jaksettiin syödä. Rosvopaistia ei sentään tehty, vaikka lampaita parveili ympärillä. Saunan lauteet olivat majakkaseuralaisten mieleen: riittävän korkealla!

Totesimme olleemme onnekkaita, mieleenpainuva majakkakierros oli saatu tehdä aurinkoisessa säässä, eivätkä tuuletkaan meitä päässeet kiusaamaan. Ainoa kiusa olivat hyttyset, joita yritimme karkottaa savumerkein ja ahkerasti grillaten. Fredrik nouti meidät aamukymmeneltä ja edelleen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Viimeisellä etapilla 26 solmun vauhdissa karautimme komeasti kiveen, mutta kipparin ilmekään ei värähtänyt, vaan matka jatkui kohti kotisatamaa. Näillä vesillä kiviin on varmasti tottunut.



Vaasan majakoille kannattaa lähteä, kun siihen avautuu mahdollisuus. Näin vakuuttavat varmasti kaikki matkassa olleet: Sipuli, Seija, Mari, Altti, Mikael, Kari, Tero, Petri ja allekirjoittanut Sari – loistoreissu oli!

P.S. Koska Vaasan merimuseo ei ollut sunnuntaina auki, tyydyimme lounaaseen ravintolalaiva Faroksella. Se on itse asiassa alun perin 1892 rakennettu majakkalaiva Ärandsgrund, jonka historiassa on monia eri nimiä ja vaiheita. Se muutettiin sittemmin rahtilaivaksi, joten majakkalaivaksi sitä ei enää tunnista, mutta paistettu siika maistui. Junalla matkaava naisjoukko kiipesi vielä junaa odotellessa vieroitusoireista välttyäkseen Vaasan vanhaan vesitorniin. Junamatkalla tehtiin suunnitelmia seuraavista valloituksista.


Teksti ja kuvat: Sari Nuotio