suomeksipå svenskain english
 


Syksyinen retki lokakuiselle Utön saarelle viritti dekkarikirjailijan vaistoni äärimmilleen. Käydessäni iltahämärässä saaren kappelissa ja katsoessani painavaa kymmenhaaraista kynttilänjalkaa en voinut olla ajattelematta perinteistä brittidekkaria, jossa murha tapahtuu syrjäisessä kappelissa, jonne kaksi onnetonta unettomuudesta kärsivää eksyy yhtä aikaa keskiyöllä. Aamulla alttarikaiteen takaa löytyy ruumis ja verinen kynttilänjalka eikä kukaan, paitsi murhaaja itse, ole nähnyt eikä kuullut mitään.


Nelisenkymmentä Suomen majakkaseuran jäsentä vietti siis jännittävän viikonlopun Utössä. Ensimmäinen jännityksen aihe oli se, mahdutaanko Nauvon lautalle ja autokuntamme auto oli toiseksi viimeinen, joka pääsi mukaan sillä kertaa. Lautta kulkee kuitenkin niin usein, ettei ole syytä huoleen, jos on ajoissa liikenteessä. Pärnäisissä astuimme sitten Eivorin kyytiin. Eivor on aikaisemmin kuljettanut matkustajia Islannin rannikolla ja retkellämme oli mukana muutamia, jotka olivat tavanneet Eivorin entisen kipparin jommallakummalla majakkaseuran järjestämistä Islannin matkoista.


Saavuimme Utön yhteysaluslaituriin klo 23:n aikoihin ja useimmat olivat viiden tunnin laivamatkan jälkeen niin väsyneitä , että painuivat heti pehkuihin. Lauantaiaamuna herättiin pirteinä tekemään kävelykierrosta loistavassa syyssäässä. Saaren nähtävyyksiä esitteli meille asiantuntevasti majakkaseuran hallituksen jäsen Altti Holmroos ja saaren kahvilan pitäjä Hanna Kovanen kertoi meille tarkemmin nimenomaan majakasta eli sen historiasta ja nykypäivästä.




Tutustuttuamme saaren mielenkiintoisiin rakennuksiin, muistomerkkeihin ja luontoon olimme kävelleet kymmenkunta kilometriä. Olimme nähneet paljon sellaista, mitä ei ole missään muualla. Utön majakassa on Suomen ainoa majakkakirkko, siis kirkko, joka on ylhäällä majakan tornissa. Se muistuttaa sisältä pientä vanhaa kivikirkkoa ja sinne vievät jyrkät puurappuset. Kirkkosalin alapuolella on ruokasali, jonne pääsee kurkistamaan kirkon lattiassa olevasta reiästä. Siellä söimme Hannan kahvilan erinomaista kalalaatikkoa ja saaristolaisleipää. Illalla Altti Holmroos kertoi meille vielä historiallisista paikoista , joita tulisimme näkemään seuraavana päivänä Eivorin kannelta.


Lauantain aurinkoinen sää vaihtui yön aikana sateeksi ja sunnuntai ei houkutellut enää kävelyretkelle. Itse kävin kyllä kappelissa vielä aamuhämärässä, koska hukkuneiden merimiesten muistoksi taottu kynttilänjalka oli jättänyt minuun vaikutuksensa ja halusin nähdä sen uudestaan.


Kynttilänjalkaan on kaiverrettu kymmenen nimeä, yksi nimi kuhunkin haaraan. Kynttilänjalka taottiin niiden kymmenen merimiehen muistoksi, jotka hukkuivat Utön edustalla jouluyönä 1947 Park Victory -nimisen aluksen haaksirikossa. Kappeli on nykyään enemmän käytössä kuin itse majakkakirkko, jonne kiipeäminen on hankalaa huonojalkaisille.


Matkasimme takaisin mantereelle pienessä tihkusateessa. Näkyvyys oli kuitenkin kohtalainen ja pääsimme näkemään kannelta tai ikkunasta käsin niitä paikkoja, joiden kuvia olimme katsoneet edellisenä iltana Utön päiväkodin tiloissa. Saaristolla on värikäs historia ja siellä ovat touhunneet useankin maan merivoimat ja ne ovat myös jättäneet jälkensä ympäristöön. Suotuisan myötätuulen ansiosta saavuimme Pärnäisiin puolisen tuntia aikataulusta edellä ja vaikka sää olikin tosi harmaa, oli mieli kuitenkin iloinen hyvin onnistuneen retken jälkeen.

Teksti: Kirsi Asikainen. Kuvat: Antti Härkönen