suomeksipå svenskain english
 

Vuodenajat eivät onneksi rajoita majakkaharrastusta. Niinpä parikymmentä seuran jäsentä oli Nauvossa eräänä marraskuisena perjantai-iltana valmiina astumaan yhteysalukseen, joka sattumoisin on seilannut suomalaiseen käyttöön Islannista. "Eivorin" kippari oli saanut vain muutamaa kuukautta aikaisemmin Islannissa tervehdyksen Suomesta majakkaseuralaisilta entiseltä alukseltaan.

Viiden tunnin verkkainen laivamatka halki pimeän Saaristomeren oli stressiä poistava kokemus. Tärkeintähän on matkalla olo, ei perille pääsy. - Perillekin kyllä päästiin yhdentoista maissa illalla. Majapaikat löytyivät eri puolilta saarta. Nykyäänhän armeijan tiloja on hotellikäytössä.





Lauantaiaamun auringonnousu oli hehkuvan vaaleanpunainen. Kaamos oli meille lempeä koko viikonlopun, emmekä tulleet (myrskybongareiden salaiseksi harmiksi) tietämään, mitä meri voi pahimmillaan olla marraskuussa.





Päivän ohjelmaan kuului tietenkin ennen kaikkea Utön ainutlaatuinen majakka. Hanna Kovaselta, Utön monitoimijalta, saimme kuulla niin majakan kuin saarenkin historiasta. Majakkakirkko enkeleineeen tekee vaikutuksen aina, riippumatta siitä kuinka usein sen näkee.





Päiväruoka syötiin tietenkin majakassa. Hannan äiti kertoi meille viikonlopun aikana Utön aitoa historiaa mm. Park Victoryn haaksirikon ajoilta. Ulkona otettiin seuran retkiin niin olleellisena kuuluva ryhmäkuva.





Iltaa vietettiin hyvän ruuan äärellä hotellilla. Ohjelmana majakkakuvia niin Islannista kuin Märketiltäkin, kuinkas muuten. Sunnuntaina jo aamupäivällä alkoi matka kohti kotia, Utö on viikonloppumatkaksi kuitenkin melkoisen kaukana.





LN