suomeksipå svenskain english
 

Uskomattoman hyvä jäätalvi ja Suomen majakkaseura sekä Kokkolan kaupunki mahdollistivat tämän upean majakkaretken.



Jäätilannetta jännitettiin viime metreille asti, mutta turhaan, lauantaiaamulla klo 7.30 kymmenen innokasta majakkafania kokoontui Kokkolan rantatöyräille, josta suunnistimme kävellen ja hiihtäen kohti viiden kilometrin päässä häämöttävää Tankarin majakkasaarta. Aurinkoinen ja tyyni pakkassää siivitti askeleitamme metrin paksuisen Pohjanmerta peittävän jääkannen päällä. Jäänaskalit olivat tietysti valmiina, varmuuden vuoksi. Niille ei ollut käyttöä, mutta termospullon lämpimälle sisällölle sitä vastoin kylläkin. Kuuma kahvi maistui makoisalta tuntemattoman saaren rannassa, jäälohkareilla huilatessa.


Punavalkoinen, 27 metrinen, v 1889 rakennettu majakka kohosi horisontista aina vain suurentuen, valokuvia otettiin vähän väliä, virallisia ja epävirallisia. Majakkasaaren lukuisat mökit ja kallioiset rannat yhdessä kauniin majakan kanssa muodostivat lähes sanoinkuvaamattoman kauniin, jopa neitseellisen kokonaisuuden. Ja se hiljaisuus, hiljaisuus, jonka rikkoi vain vaelluskenkien alle jäävän lumeen narske ja seurueemme jäsenten ihastuneet huokaukset. Jotain tällaista voi tarjota vain Suomen luonto – ja majakat!


Kokkolan matkailun ystävälliselle avustuksella pääsimme majoittumaan kaikki mukavuudet sisältävään luotsiaseman majoitussiipeen. Sitten kilvan kiipeämään majakan huipulle, 122 porrasta ja eteemme aukeni jäinen Merenkurkku. Lukuisat lumihuntuiset saaret ja jäälakeuden halkova laivaväylä sekä kaukana siintävä länsinaapurin rannikko, tekivät maisemasta ihastuttavan.



Yöllä, majakan lyhdyn loistaessa, näkymä muuttui satumaiseksi: pimeän maailman ainoassa valopisteessä, 27 metrin korkeudessa, tunnelmaa voisi kuvata erään majakkaseuralaisen sanoin: ”on kuin olisi tähden sisällä”.


Sen me saimme kokea. Seurueemme miehet kävivät (varmaan majakasta noituneena) pesemässä kätösensä väylän hyisessä vedessä.



Me naiset ihastelimme upeaa auringonlaskua, johon kiristyvä pakkanen antoi oman taianomaisen sinisävynsä. Mahtava illallinen kynttilöiden loisteessa täydensi ikimuistoisen majakkapäivän.



Sunnuntaina jatkoimme Tankarin majakkasaaren ihastelemista; oli historiallista kiviröykkiötä, v 1754 valmistunutta kappelia, Sjöblomin saunaa (kts. www.kokkola.fi) ja tietysti jääröykkiöiden reunustama saari itsessään.


Puolilta päivin loimme viimeiset haikeat silmäykset Tankarin majakkasaarelle ja aloitimme kotimatkan talvisen saariston lomitse mantereelle. Erkanimme kukin kohti kotikontujamme, jokainen vei mukanaan häivähdyksen Tankarin talvisesta lumouksesta. Tankariin on päästävä uudelleen………

Sari Saaranto
(Tankarissa myös 3.-4.6 ja seuraava käynti on jo suunnitelmissa……..)