suomeksipå svenskain english
 



Suomen Majakkaseuran retki kohti Suomenlinnan majakkaa alkoi lauantaina 23.2 pilvisen harmaana päivänä Kauppatorin rannasta klo 9.40. Lautta kolisteli jäiden joukossa ja ilmapiiri oli iloisen odottava. Miltähän kirkon katolla näyttää? Mitenkähän raput jaksaa kiivetä?



Kirkon suntio kertoi meille kirkon historiasta.

Aikaisemmin ortodoksisen kirkon keskuskupoli oli toiminut merimerkkinä linjassa Harmajan majakan kanssa - valoisalla ja hyvässä näkyvyydessä.1928 pikkutornit purettiin länsimaistamisen yhteydessä ja keskuskupoli peittyi neliskulmaisen tornin alle. Majakka aloitti toimintansa 1929.





Aloitimme tietoiskun jälkeen 30 hengen jonossa kipuamisen ylöspäin. Alku tuntui helpolta, kiviraput ja hienot koukerokaiteet, mikäs tässä! 64 askelmaa vasta! Tultiin ullakolle,jossa näkyi vanhojen sipulitornien perustukset ortodoksikirkon ajoilta.Ensimmäiset jyrkät puuportaat ... Ylös,ylös vain ja kattoluukulle!

Huimat maisemat avautuu kirkon peltikatolta yli Suomenlinnan ja meren. Helsinki näyttää parhaat puolensa ehdottomasti tältä suunnalta



Ei ehdi nyt pysähdellä,toisia tulee perässä! Hiiop,kiskotaan itsemme kahvoista katon kautta oviaukkoon. Kynnyksen pellin päällä on lunta, jalat lipsuu. Nyt ei todellakaan haluaisi liukastua! Onneksi ei tuule!

Majakka on 54,2 m merenpinnasta, se on Suomen korkein valonkorkeus! Maankorkeudelta mitattuna se häviää tosin Bengskärille kolmisen metriä.



Jatkamme onkaloon, joka on vanhan, pyöreän tornin ja uuden ulkokuoren välissä. Tässä sitä vasta tietää kipuavansa! Kapeat ja jyrkät tikkaat eivät anna armoa. Reppu on liikaa, pohkeet paukkuu ja raput vain jatkuvat. Suunta on vain ylös, yhtäaikaa ei kukaan voi tulla alas. Jos epäröit, jää heti tasanteille seisoskelemaan. Kaksisuuntainen liikenne ei ole tämän paikan juttu.

Mutta huomaa matkalla hienot, koukeroiset kuvioinnit vanhan tornin seinissä!



Puuskutusta ja ähkimistä, jono etenee kuin muurahaisjoukko pitkin tikkaita. Tullaan avaraan, neliskulmaiseen saliin,jossa on pyöreät ikkuna-aukot joka seinällä.Jos nouset varpaillesi ,voit nähdä täältä Suurkirkon yhdestä ja Kustaanmiekan toisesta ikkunasta.



Tänne on rakennettu uudet kierreportaat. Ne ovat metalliverkkoa ja läpi näkee hyvin, ei sovi korkeanpaikankammoisille ... No majakkaseuran retkellä ei luulisi kovin montaa sellaista olevankaan.

Nuottitelineessä seinän vierustalla näkyy virren sanat: "siunaa ja varjele meitä" ... aivan perusteltu lausahdus sinänsä.

Sen vierestä aukeaa ovi, josta pääsee ulkoterassille. Oviaukosta ei ole astumista ulkopuolelle, jos pelkää katsoa alas. Tykit ja kettingit kirkon ympärillä näyttävät kovin pieniltä täältä katsottuna.



Harmajan majakka nukkuu harmaassa säässä omalla luodollaan. Varikset ja naakat lentelevät meidän alapuolella. Väylän sulassa soutaa sorsaparvi jäitä uhmaten.

Kuvia, kuvia ja kuvia. Onneksi on digiaika.Täällä tuulee sen verran, että näpit palelevat kameran asetuksia vaihdellessa. Sisälle ja kiipeämään lisää!



Tikkaiden yläpäästä paljastuu huima linssikupu. Prismalamppu kiiltelee meripihkan värisenä lähes naamassa kiinni. Tila on niin ahdas että joudun konttaamaan lampun kyljen alta päästäkseni pois ja antaakseni muille tilaa tulla. 5 minuuttia on varmaankin jo kulunut kuvatessa.

Siis seuraava tasanne, älkää tulko ylöspäin! Laskeutuminen alkaa.Tässäkään vaiheessa ei kannata katsoa alas Itseasiassa peruuttaminen on ainoa vaihtoehto, jos on reppu selässä - reppu ottaa kiinni joka askelmaan, eikä 36-numeroinenkaan kenkä tahdo mahtua rapulle. Siis parlaakia pakkia!

Tasanteelle ohitusta varten, ja matka jatkuu alas.

Huima kokemus,rappuja tuli kiivettyä 163 kappaletta. Jalat tärisee ainakin allekirjoittaneella flunssan jälkeen. Nyt maistuu kahvit! Ihanassa porukassa idylliseen kahvilaan tien toiselle puolelle.

1

Mahtaakohan tuonne päästä joskus uudelleen? Kiitos Jonte kun järjestit meille hienon päivän. Kaikki jäsenet silmät ja korvat auki, seuraavalle retkelle taas mahtuu!


Teksti ja kuvat: Leena Sahramaa