suomeksipå svenskain english
 




Suomen Majakkaseuran toiminta tähänastinen toiminta huipentui tammikuun 3. päivänä 2004 kun yhdistys järjesti matkan Söderskärin majakalle Suomenlahdelle. Mukaan kutsuttiin yhteensä kuuden median edustajat. Kaikki vastasivat kutsuun myönteisesti kireästä pakkassäästä huolimatta.

Majakkaseuran omat aktivistit ja median edustajat pakkautuivat kirpeässä, mutta tyynessä pakkassäässä pelastusristelijä Ossi Barckiin Kalkkirannan satamassa Sipoossa. Alus puski matkaa viisisenttisessä jäässä. Puolimatkassa päästiin avoveteen, ja pian edessä olikin Söderskärin saariryhmä, jonka keskeltä kohosi Söderskärin majakkasaaren kaunis silhuetti. Kamerat alkoivat surrata, eikä ihme, sillä kirkkaassa pakkassäässä jäinen majakkasaari oli silmiä hivelevä näky

Ossi Barckin kapteeni yritti turhaan saada aluksensa luotsirannan pieneen laituriin. Lopulta hän valitsi kallion kyljestä toisen kohdan johon ajoi aluksen keula edeltä. Moottori oli pidettävä päällä koko ajan. Edessä oli pyöreä, jäinen kallio, jonne ei ollut asiaa. Ossi Barckin miehistö ratkaisi hetken asiaa fundeerattuaan ongelman hivuttautumalla keksin avulla ylös kalliota kiinnittämään köysiä, joilla alus ja laskusilta saatiin kiinni. Samalla saatiin tukiköydet maihinmenoa varten.

Aluksen molemmin puolin lainehdi hyinen avovesi. Kaikille maihin pyrkineille puettiin pelastusliivit päälle ja liukuesteet kenkien päälle. Näin alkoi hidas rantautuminen. Maihin päästiin, ja lopuksi hämärän laskeutuessa myös pois saaresta ilman että kukaan kasteli itseään merivedessä.

Maissa alkoi innokas hyörinä. Söderskärin majakkatornin uudet omistajat Ari Laamanen ja Sebastian Lönnqvist avasivat majakan oven. Majakkaseuran varapuheenjohtaja Erkki Viljakainen lähti viemään valolaitteistoa ylös loistokojuun. Media hajaantui saarille ihailemaan ympäristöä. Laskeva aurinko valaisia lännestä kauniisti majakkasaaren rakennuksia.

Klo 15.30 aurinko oli jo lähes kadonnut horisonttiin. Erkki Viljakainen sytytti linssistön sisälle asettamansa valon, jonka hän oli asentanut vilkuttamaan täsmälleen samaa tunnusta jota Söderskärin majakka antoi aina vuoteen 1988 asti, jolloin se sammutettiin.

Alhaalla seuran puheenjohtaja Pekka Väisänen muistutti läsnäolijoille, miksi majakan valo haluttiin tulla sytyttämään keskellä pimeintä talvea: majakkaseura halusi sillä tavoin muistuttaa ja kunnioittaa niiden miesten ja naisten työtä, jotka työskentelivät majakkasaarilla uhrautuvasti ja jopa henkensä vaarantaen. Talvella majakoiden väki saattoi joutua eristetyksi majakkasaarille jopa kuukausiksi. Käynnit mantereella olivat usein hyvin vaarallisia.

Valon sytyttämisellä oli myös symbolinen tarkoituksensa: Majakkaseura halusi näin tuoda valoa ja luoda uskoa Söderskärin majakan parempaan tulevaisuuteen nyt kun majakka on saanut uudet, vastuuntuntoiset omistajat.

Viljakainen piti valon toiminnassa noin tunnin ajan. Sitten oli aika kerätä laitteet ja palata alukseen, joka vei väen takaisin Kalkkirantaan.