suomeksipå svenskain english
 

Odotimme perjantai-iltana 25.2. Helsingin rautatieasemalla pohjoisen yöjunaa. Jo hyvissä ajoin syksyllä suunniteltu talvimatka Raahen historiallisille pookeille toteutuisi sittenkin, vaikka välillä näytti siltä, että matka peruuntuisi huonon jäätilanteen takia. Yli viikon kestänyt kireä pakkanen oli jäädyttänyt Perämeren rannat, mutta ulompana olevalle Raahen kasuunimajakalle emme pääsisi. Sen sijaan kävisimme Oulun edustalla olevan Hailuodon saaren Marjaniemen majakalla.

Helsingistä nousi 5 majakka-aktiivia Kolarin yöjunaan ja Riihimäeltä ja Hämeenlinnasta poimittiin vielä kolme majakkafania lisää. Majakkaseuran kunniapuheenjohtaja Seppo Laurell ja puheenjohtaja Pekka Väisänen olivat jo Raahessa, sillä he osallistuivat aiemmin päivällä majakkanäyttelyn avajaisiin (näyttelystä lisää sivuillamme ajankohtaista palstalla). Turusta oli matkalle lähdössä saaristokirjailija ja –toimittaja Altti Holmroos ja Vihannin asemalla meitä olisi aamulla vastassa Jouko Turunen, raahelainen majakkaseuran jäsen, jota saamme kiittää hyvistä järjestelyistä. Lyhyen, kolisevan ja heiluvan yön jälkeen klo 6 aamulla Jouko ja Pekka olivat meitä vastassa Vihannissa ja siirryimme Raaheen, majoituspaikkaamme Lohenpyrstöön.



Aamukahvin ja pienen lepohetken jälkeen oli aika pukeutua päivän retkeä varten. Päivästä oli tulossa aurinkoinen, mutta 10 asteen pakkanen ja 15 m/s pohjoistuuli tekisivät olosuhteista arktiset, tämä vastaisi yli 30 asteen pakkasta tyynellä säällä. Kiitos nykyajan kerrospukeutumisen, emme näyttäneet ”michelinukoilta” ja liikkuminenkin oli helppoa. Tuuli oli vienyt jäältä lumet ja potkukelkka oli mainio kulkuväline, mutta jääkengät olivat ehdoton varustus. Olihan meillä huoltojoukkoina moottorikelkka, se keräisi jäälle uupuneet majakkaretkeläiset. 12 hengen potkukelkkakaravaani oli valmiina seikkailuun kohti Iso Kraaserin pookia.



Navakassa sivumyötäisessä tuulessa potkuttelimme 25-30 cm vahvalla teräsjäällä ja ihailimme talvimaisemia. Iso Kraaserin vanha pooki ja keltainen luotsirakennus olivat komea näky.

Pookit ovat lähinnä puusta rakennettuja valottomia tunnusmajakoita, joiden tärkeimpinä tehtävinä oli toimia väylän alkua ja luotsiaseman paikkaa toimivina tunnisteina. Ensimmäiset pookit pystytettiin kaupunkiporvareitten aloitteesta 1600-luvun puolivälissä ja ne olivat purjelaivakauden tärkeimpiä merimerkkejä. Suomen rannikolla oli enimmillään n. 40 isoa pookia. Iso Kraaserin nykyinen 18 metriä korkea pooki ja luotsiasemarakennus rakennettiin 1852. Pooki ja Raahen kaupungin vanhan kirkon torni muodostivat linjan Raaheen johtavalle keskimmäiselle väylälle.



Ehdimme tutustua Iso Kraaserin saaren historiallisiin rakennuksiin ja ottaa perinteisen ryhmäkuvan.



Retken kovin osuus oli puskea navakassa vastatuulessa Iso Kraaserista Taskun pookille. Pohjoinen vastatuuli oli niin voimakas, että kelkalla ei pystynyt potkuttelemaan, vaan sitä piti työntää tuulta vasten. Sisukkaasti karavaani eteni ja pienen saaren suojassa pidettiin muutaman minuutin hengähdystauko.



”Majakkaveteraani” Seppo Laurell (kuvassa oikealla) muistelee levähdystauolla, ettei ole ennen potkukelkalla majakoilla käynyt. Pekka on varustautunut hyvin tuulta ja pakkasta vastaan.



Perillä, Taskun saarella, odotti idyllinen näky, upea pooki ja vanha kalastusmaja. Lämpimässä majassa lepuutimme jalkojamme ja nautimme huoltojoukkojen valmiiksi kattaman herkullisen lohikeiton ja jälkiruoaksi kahviplöröt. 1853 rakennettu Taskun pooki sijaitsee Raahen pohjoisen tuloväylän varrella.

Alunperin Raahen alueella oli kolme isoa pookia, mutta vanhimmasta, v. 1790 rakennetusta Kumpeleen pookista on jäljellä enää kivikasa, pooki paloi n. 50 vuotta sitten. Kolmen pookin kokonaisuus olisi ainutlaatuinen, mutta Kumpeleen pookin uudelleenrakentamiseksi olisi jostain löydettävä rahoitus.

Merenkulkulaitos luovutti Iso Kraaserin ja Taskun pookit Raahen kaupungin hoitoon v. 1983. Hyvin kaupunki on pookejaan hoitanutkin, Taskun pooki kunnostettiin ja maalattiin v. 2002-2003. Tunnustuksena tästä Suomen Majakkaseura myönsi Raahen kaupungille Vuoden loistavin teko 2004 –palkinnon, tästä lisää ajankohtaista palstallamme.



Pookit näkyvät merelle kilometrien päähän. Keväisin Taskun pookin ulkopuolella on korkeita ahtojääröykkiöitä, röysejä paikallisella murteella. Muistuu hyvin mieleen lapsuudessani Selkämerellä, nykyisen Porin majakan lähettyvillä, tekemämme hiihtoretket ahtojääröykkiöille.



Jaksoimme vielä tutustua Raahen museoon, vaikka tuhti ulkoilma-annos raukaisikin. Suomen vanhin yliopistojen ulkopuolinen museo on tutustumisen arvoinen. Seuramme jäsen, museon konservaattori Jouko Turunen, kertoi elävästi museon historiasta ja esineistöstä, esineistö onkin yllättävän monipuolinen. Raahe on vanha, Pietari Brahen v. 1649 perustama, meri- ja purjelaivakaupunki. 1800-luvulla kaupungissa oli useita varveja, laivanrakennustelakoita, ja 1870-luvulla Raahessa oli maamme suurin purjelaivalaivasto. Museon vetonaula on ehdottomasti ”Wanha Herra”, maailman vanhin vasikannahkainen sukelluspuku 1700-luvulta.

Museokierroksen jälkeen tutustuimme vielä Jarmo Vehkakosken ja Seppo Laurellin kokoamaan Suomen Majakat –näyttelyyn Raahen Kauppaporvarissa. Illalla majapaikassamme katsoimme vielä päivän kuvasatoa ja Jouko näytti mielenkiintoisia, historiallisia kuvia Raahesta. Unta ei tarvinnut kauaa odottaa ja syytä olikin levätä, koska aamulla oli aikainen herätys ja lähtö Oulun Hailuotoon.


Teksti ja kuvat: Petri Porkola