suomeksipå svenskain english
 

Lauantaiaamuna 9.10. kokoontui 20 majakkaseuralaista Kirkkonummen Porkkalan kesäkaupan rannassa tarkoituksenaan vierailla Porkkalan majakoilla. Rönnskärin majakalle varmasti päästäisiin, mutta epävarmaa oli vielä miten Porkkalan Kallbådan majakalle rantautuminen onnistuisi, monta päivää kestäneestä navakasta tuulesta kun oli vielä muistona rantautumista vaikeuttava merenkäynti ja mainingit.


Pelastusristeilijä Mac Elliotin kannella oli turvallista ihailla syksyisiä saaristomaisemia, edessä näkyy Rönnskärin majakkasaari.

Porkkalan Meripelastajien pelastusristeilijä Mac Elliot poimi meidät kyytiin ja lähdimme auringon paisteessa n. 4,5 meripeninkulman merimatkalle kohti Rönnskärin majakkasaarta. Ei ollut vaikeaa arvata, mistä alus oli saanut nimensä, ilmeisesti läheisen Mäkiluodon eli Mc Elliotin linnakkeesta. Porkkalan alueella, myös saaristolla, on mielenkiintoinen merenkulku- ja sotahistoria, mihin alueen majakat tietysti läheisesti liittyvät.

Rönnskär

Rönnskär sijaitsee ikivanhan Porkkalan eteläpuolitse johtavan laivaväylän varrella. Majakka valmistui vuonna 1800 ja oli aikanaan Suomen toiseksi vanhin valomajakka. Alun perin majakan alaosa muurattiin saarelta louhitusta graniitista ja lyhtykoju tehtiin puusta, myöhemmin muurattiin korkeampi yläosa tiilestä. Valomajakkana monivaiheinen historia päättyi 1928, kun valo sammutettiin lopullisesti ja lyhtyosa purettiin. Majakka oli käynyt tarpeettomaksi epäedullisen, väyliltä syrjässä olevan sijaintinsa vuoksi. Ulommaksi merelle vuonna 1920 rakennettu Kallbådan valomajakka oli syrjäyttänyt Rönnskärin, josta tuli pooki eli tunnusmajakka.


Idyllinen ja suojaisa sisälahti sijaitsee saaren länsipuolella, mutta sinne ei ole asiaa isommalla aluksella.

Rantauduimme saaren länsikärkeen ja meitä oli vastassa Puolustusvoimien päivystäjä. Rönnskär on puolustusvoimien alueella ja sinne tarvitaan aina kulkulupa. Saarella toimii myös lintuasema, nytkin majakan juurella oli lintubongareita. Lauantain havaintoja olivat mm. merikotka, tundrakurmitsa ja kulorastas.


Rönnskärin majakka on ulkoapäin hyvässä kunnossa, kunnostettiinhan se jokin aika sitten 200 vuotisjuhlia varten.

Pääsimme käymään majakassa vain ensimmäisellä tasanteella, 1800-luvun loppupuolelta peräisin olevat puuportaat vaativat jo restaurointia ja liikkuminen majakan sisällä alkaa olla vaarallista. Oli hienoa tutustua saareen ja majakkaan, kun useilla purjehdus- ja kalastusreissuilla on saanut ihailla majakkaa vain kaukaa vesiltä.


Majakkaseuran puheenjohtaja Pekka Väisänen ikuisti osan retkeläisistä Rönnskärin rantakalliolla.

Kallbådan


Ulkomerellä, 6,5 merimailia etelään Rönnskäristä sijaitseva Kallbådan majakka siintää horisontissa yksinäisenä.


Kallbådan majakka sijaitsee matalalla kallioluodolla ja on hyvin vaikeapääsyinen. Alue on hylkeidensuojelualuetta ja rantautuminen ilman lupaa on kielletty.

Lähestyimme Kallbådan kallioluotoja haaveenamme nähdä luodoilla lepäileviä harmaahylkeitä eli halleja. Lokkeja, alleja, pari merimetsoa ja köllöttelihän siellä 6 hallia auringonpaisteessa suojattomalla kalliolla. Enimmillään luodoilla on havaittu jopa 50 hallia.


Kallbådan majakan profiili eroaa muista Suomen rannikon majakoista. Oikealla oleva betonikoroke on nykyään helikopterikenttä, alun perin se on toiminut sumumerkinantolaitteiston konesuojana.

Kallbådan majakan rakennustyöt aloitettiin keväällä 1920. Heinäkuinen myrsky huuhtoi mereen kaikki rakennustarpeet, mutta lopulta majakka valmistui vuoden lopulla ja majakan valo sytytettiin joulukuussa 1920. Majakalla asui useita perheitä lapsineen aina talvisotaan saakka. Elämä pienellä luodolla oli varmasti askeettista, varsinkin kelirikko- ja syysmyrskyjen aikaan. Maitokauppaan oli aika hankala matka ja lasten harrastusmahdollisuudetkin taisivat olla aika rajallisia.


Emme onnistuneet rantautumaan edes Meripelastusseuran kumiveneellä, sen verran oli vanhaa merenkäyntiä.

Pelastusristeilijä Mac Elliot rullasi mukavasti ankkurissa maininkien heiluttamana. Rantautumisen epäonnistuttua tyydyimme kiikaroimaan hylkeiden leikkiä rantatyrskyissä ja nautimme eväitä. Päivä oli ollut niin hieno ja onnistunut, ettei enää harmittanut sekään, ettei päästy kiipeämään Kallbådan majakan torniin.

Kiitokset onnistuneesta majakkapäivästä kaikille järjestäjille, erityisesti Porkkalan Meripelastajille turvallisesta kyydistä. Kiitokset myös kaikille matkaan osallistuneille mukavasta matkaseurasta. Innolla odotamme seuraavia kevään tutustumismatkoja.


Teksti ja kuvat: Petri Porkola