suomeksipå svenskain english
 

Lähtö tapahtui lauantaina eri paikkakunnilta. Etelästä lähteneillä oli mielenkiintoinen alkumatka, sillä perjantain ja lauantain välisenä yönä oli satanut lunta 10 – 20 senttiä ja tämä aiheutti viivästymisiä. Maisema oli hyvin talvinen, mutta muuttui lumettomaksi Poria lähestyttäessä. Päivä oli muuten aurinkoinen, mutta tuulinen ja kylmä. Meri oli jäätön ja veden lämpötila oli noin 2 astetta eli kylmää oli.

Matkalla Poriin



Mäntyluodon sataman portille saavuttiin 11:30 eli puoli tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Osa retkeläisistä oli jo odottelemassa parkkipaikalla. Matkalla oli 14 iloista retkeläistä. Oppaanamme toimi Eero. Hän oli ollut töissä satamassa ja kertoili vankalla kokemuksella sataman säännöt ennen sisäänajoa. Kohteilla hän kertoi historiatietoa ja omia kokemuksiaan pitkältä työuraltaan.


Sataman pääportti


Eero kertoo historiaa Marja-Leenalle



Mäntyluodon majakka ja Suomen vanhin satamanosturi sijaitsivat vierekkäin satama-alueen reunassa, vanhan aallonmurtajan kärjessä. Majakkaa kutsutaan myös ”Ryssäntorniksi”, sillä se on rakennettu Venäjän vallan aikana ja on valmistunut vuonna 1903. Kokonaan puisen tornin yläosassa on luukku ja puinen liukutaso, joiden avulla palava lyhty työnnettiin tornin ulkopuolelle. Näin valo näkyi paremmin merelle ja palovaara oli pienempi. Tornin ovi oli auki ja retkeläiset kävivät katsomassa sisäpuolta, joka oli kohtalaisen huonossa kunnossa. Myös vanhan aallonmurtajan pää majakan vierestä oli osin sortunut mereen.

Satamanosturi on valmistunut 1901 ja sitä kutsuttiin ”Luveeniksi” nosturiporukan silloisen työnjohtajan mukaan. Nosturia oli käyttämässä 5 miestä vuorossa. Työ tehtiin käsin veivaa-
malla, joka oli erittäin hidasta. Nosturin nostokyky oli aluksi 25 tonnia ja muuttui sodan aikana 15 tonniin nosturin nostopuomin saatua osumia pommin sirpaleista. Nosturi sähköis-
tettiin 1950-luvulla, mutta edelleenkin se oli hidas, sillä kun nosto alkoi, niin nosturin käyttäjä saattoi laittaa kepin katon ja käyttönapin väliin. Tällöin keppi painoi nappia ja käyttäjä ehti käymään polkupyörällä kanttiinissa kahvilla ja tulla takaisin ennen kuin nosto oli täysin ylhäällä.

Majakka ja nosturi



Nostopuomi, johon sirpaleet osuivat



Satama-alueella ihmeteltiin hetki kauempana rakenteilla olevaa öljynporauslautan osaa. Satama-alueelta poistuttiin hyvässä järjestyksessä, paitsi että poistumisportin kamera ei kyennyt lukemaan kaikkien autojen rekisterikilpiä, joka aiheutti pientä odottelua. Tämä otettiin kuitenkin rennosti, sillä aikataulua ei saapumisen jälkeen ollut.

Seuraavana kohteena oli Kallon majakka, jonne siirryimme noin 1,5 kilometrin ajon jälkeen. Tuuli puhalsi pohjoisluoteesta noin 12 m/s ja kylmästi Kaijakarin majakan suunnasta. Kallon rannasta merelle katsoen, merivesi oli mielenkiintoisen kaksivärinen. Lähellä oleva merivesi oli ruskeaa ja kauempana oleva siniharmaata. Eero kertoi syyksi sen, että Kokemäenjoki laskee maa-ainespitoisen vetensä mutkien kautta Reposaaren ja Mäntyluodon satama-altaisiin. Altaista vesi kulkeutuu satamaväylien kautta merelle. Väylät ovat lähellä Kallon ja Reposaaren rantoja. Välimatka Kallosta Reposaareen on 2 - 3 kilometriä, mistä välistä Kokemäenjoen vesi virtasi merelle ruskeana.

Kaijakarin majakka ja meri



Kallon majakka on yksi niitä harvoja majakoita Suomessa, joille pääsee autolla pihalle. Pieni ja sympaattinen majakka sai paljon huomiota ja suosiota. Majakan tornin merenpuoleisessa seinässä on nautofoni eli porilaisittain ”sumuruuppari” edelleen paikallaan. Eero kertoi muu-
taman kerran tulleensa kalasta Kaijakarin suunnasta sumuisella kelillä ja säikähtäneensä kunnolla jokaisella kerralla, kun ruuppari oli alkanut mylviä yllättäen. Puinen osa majakkara-
kennuksesta oli päivystäjän työ- ja taukotila, joka on nykyään vuokrattuna Björneborgs Segelföreningille sauna- ja takkatiloiksi.


Kallon majakan suosituin paikka oli jostakin syystä tuulen suojanpuoli




Kallon majakan nautofoni




Osa retkeläisistä kävi nautiskelemassa todella hyvän kalaruokalounaan Ravintola Reposaa-
ressa. Seisovasta pöydästä löytyi 7 erilaista kalaruokalajia ja niille sopivia lisukkeita. Parin tunnin ruokailun jälkeen oli aika aloittaa kotimatka.



Ravintola Reposaari



Retkeilijät ruokailemassa



Kiitos kaikille osallistuneille iloisesta ja hauskasta reissusta!


Teksti: Pera