suomeksipå svenskain english
 

Viron majakkamatkat ovat aina suosittuja. Tällä kertaa Altti luotsasi 28 hengen ryhmää. Paitsi että näimme monia kiinnostavia majakoita, saimme myös kuulla paljon tarinoita Viron lähihistoriasta ja Venäjän vallan ajoilta. Monelle ensikertalaiselle liikkuminen nopeilla rib-veneillä merellä oli unohtumaton kokemus. Kuvat puhukoot puolestaan.


Pakrin majakka. Kuva: Sari Nuotio

Alkuverryttelynä teimme pikapysähdyksen Harju-Manisen kirkolle, joka sekin luokitellaan majakaksi. Sen jälkeen ajoimme Paldiskiin, jossa kiipesimme 52 metriä korkeaan Pakrin majakkaan, josta maali on jo aika lailla rapistunut. Alhaalla jyrkällä rantatörmällä on myös vanhan majakan rauniot. Sortumavaaran vuoksi rantatörmällä tulee liikkua varovasti.


Suurupi alempi majakka. Kuva: Sari Nuotio

Kierreltyämme ympäriinsä muutamia pikkuteitä ja kyseltyämme ajo-ohjeita vastaantulijoilta, löytyi viimein Suurupin alempi majakka. Tätä yli 150 vuotta vanhaa puista majakkaa on maalattu ja muutenkin entisöity ja sen alakertaan voisi vaikka muuttaa asumaan! Vahtikoira oli jo valmiiksi pihapiirissä ja omenapuut kukkivat kauniisti.


Suurupi ylempi majakka. Kuva: Sari Nuotio

Suurupin ylempi majakka vuodelta 1760 on valokuvauksellinen – sen eheä pihapiiri on todella kaunis, varsinkin tulppaaniloistossa. Kevätesikot majakan ympärillä saivat kuvaajat kyykkimään pellossa.


Tallinna ylempi majakka. Kuva: Sari Nuotio

Tallinnan ylemmälle majakalle pääsee vaikka raitiovaunulla. Majakka on korkea ja sieltä aukeaa hyvät näkymät niin kaupunkiin kuin satamaankin. Majakalta näkyy myös Tallinnan alempi majakka, joka on aivan Kunin taidemuseon kupeessa.


Majakkanäyttely. Kuva: Sari Nuotio

Illalla vierailimme vielä hotellimme vieressä sijaitsevassa vanhassa suolavarastossa. Paikka on Viron rakennustaiteen museo ja siellä on 5. kesäkuuta asti majakkanäyttely Viron ja Suomen majakoista.


RIB-veneet. Kuva: Jon Wickström

Aamupalan jälkeen kävelimme satamaan odottamaan rib-veneitä. Aikataulu ja matkareitti vaativat hieman uudelleen neuvotteluja, mutta merelle päästiin. Bonuksena pysähdys Aegnan rantaan jatkoneuvottelemaan reitistä ja tulos oli hyvä – rantauduimme 45 minuutin merimatkan jälkeen Pranglille.


Pranglin majakka. Kuva: Sari Nuotio

Innokkaimmat kävelivät Pranglin betonimajakalle ja kapusivat sen pystysuorat portaat ylös. Maasto oli osin aika hidaskulkuista - pehmeässä hiekassa sai tarpoa ja lämmin tuli. Prangli on kiinnostava noin 100 asukkaan saari, jossa siirtyy helposti ajassa 100 vuotta taaksepäin.


Seppeleenlasku Kerin edustalla. Kuva: Jon Wickström

Pranglista ajoimme reilut 10 merimailia ulkomerelle Kerille, mutta rib-veneillä ei ollut mahdollista rantautua majakkasaarelle. Laskimme Kerin edustalla mereen kukkakimpun 14.6.1940 venäläisten alas ampuman Tallinna-Helsinki reitillä olleen matkustajakone Kalevan uhrien muistoksi. Finnairin vuonna 1993 pystyttämä Kalevan muistomerkki sijaitsee Kerin saarella. Keri on Suomenlahden vanhin toimiva majakka ja legendan mukaan majakan muotoon on saatu malli viinapullosta. Majakan tiiliseinä on toiselta puolelta pahasti sortunut. Kerin elämää voi seurata web-kamerasta sivulta www.keri.ee


Naissaaren majakanportaat. Kuva: Sari Nuotio

Osalla oli venekyydistä takamus ja muutkin paikat hellänä, kun saavuimme kuuden tunnin merellä olon jälkeen Naissaarelle majoittumaan. Illallisen jälkeen saimme vielä minikuorma-auton lavalla kyydin saaren pohjoiskärkeen majakalle ja edessä oli taas aikamoinen kiipeämisurakka. Naissaaren korkea puna-valkoinen betonimajakka on rakennettu vuonna 1960. Saarella olleet aiemmat majakat tuhottiin.


Opastettu kierros miinatehtaassa. Kuva: Sari Nuotio

Neuvostoaikana Naissaarella oli salainen merimiinavarasto ja miinojen kokoamiskeskus. Tälle noin 8 km pitkälle ja 3,5 km leveälle saarelle rakennettiin 37 km rautatieverkosto, jotta kalustoa, tarvittavia materiaaleja ja valmiita miinoja pystyttiin kuljettamaan. Viro itsenäistyi vuonna 1991, mutta Naissaarelta venäläisjoukot poistuivat vasta vuonna 1994 ja sen jälkeen saarelle on päässyt tutustumaan. Vuorovene Tallinnasta kulkee säännöllisen epäsäännöllisesti ja saarella on kesäkaudella muutama majoitusta tarjoava yrittäjä. Talveksi saari hiljenee.


Ryhmäkuva hostellin edessä. Kuva: Petri Porkola

Ryhmämme Naissaaren majapaikan edessä. Majakkaseuran kunniajäsen Peeter Peetsalu oli taas kerran ryhmän mukana tarinoimassa ja tunnelmoimassa. Majapaikan isäntämme Karl Lindström toimi myös mainiona paikallisoppaana Naissaarella. Kiitokset kaikille matkan onnistumiseen myötävaikuttaneille!

Matkalla mukana olivat: Peter, Altti, Petri, Paula, Kari, Kristo, Seppo, Saara, Risto, Katja, Anna-Liisa, Jon, Jussi, Sari, Kirsi, Virve, Jari, Liisa, Minja, Joonatan, Marjukka, Kim, Anna, Juhani, Alpo, Anne, Outi, Hilkka ja Hannele.

Teksti: Sari Nuotio
Kuvat: Sari Nuotio, Petri Porkola, Jon Wickström