suomeksipå svenskain english
 


Kulunut talvi on ollut mitä parhain talvisille majakkaretkille. Monen vuoden tauon jälkeen onnistuimme toteuttamaan kolmipäiväisen Perämeren majakkaretken Marjaniemen ja Ulkokallan majakoille sekä Keskiniemen, Taskun ja Isokraaselin pookeille ja Maakallan kalastajakylään helmikuun lopulla 2010.

Saimme nauttia koko matkan ajan upeista aurinkoisista, välillä jopa hyytävän kylmistä pakkaspäivistä. Matka majakoille tehtiin autoilla, moottorikelkoin ja hiihtäen.

Majapaikkanamme koko matkan ajan oli kodikas Lohenpyrstön leirikeskus Raahessa, jonne saavuimme torstaiyönä. Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Hailuotoa, Suomen ainoaa kokonaan saarella sijaitsevaa kuntaa. Hailuoto on noin tuhannen asukkaan kunta puolen tunnin lauttamatkan päästä Oulusta.

Saareen pääsee hyvinä talvina myös jäätietä pitkin, jolloin matka taittuu noin puolet nopeammin. Ajo liukkaalla jäätiellä, yhteysaluslaivan ohi ainakin ensikertalaisesta tuntui hämmentävältä kokemukselta.

Hailuodossa meitä oli vastassa paikallinen opas ja aloitimme saareen tutustumisen Keskiniemen pookilta. Valkoiseksi maalattu, puinen pooki on rakennettu vuonna 1858 ja se on Hailuodon vanhin säilynyt merimerkki. Pookin viereen on myöhemmin rakennettu Keskiniemen loisto opastamaan tämän päivän merenkulkijoita. Pookia ja sitä ympäröivää luontoa olisi voinut ihastella ja valokuvata pidempäänkin, mutta kirpeän pakkasen vuoksi oli hyvä lähteä ajoissa lämpimään ja lounaalle.

Päivän majakkakohde oli Marjaniemen majakka, josta saimme otetuksi upeita valokuvia auringonlaskun aikaan. Marjaniemen kylässä sijaitseva majakka valmistui vuonna 1871 ja torni kohoaa yli kolmenkymmenen metrin korkeuteen merenpinnasta. Kesällä on mahdollista yöpyä majakalla, mutta näin talvisaikaan niemenkärjessä oli melko hiljaista. Onneksi kylässä oleva käsityökahvila oli avattu meitä varten.

Hailuodossa liikkuminen onnistui mukavasti autoilla, mutta silti oli ihana päästä illalla Lohenpyrstön lämpimään saunaan lämpömittarin ulkona näyttäessä yli kolmeakymmentä pakkasastetta.

Lauantain kohde oli Ulkokalla. Ajoimme ensin Raahesta Kalajoelle. Matka majakkasaarelle käynnistyi Kalajoen Safaritalolta moottorikelkkavarusteiden pukemisella. Naureskelimme toisillemme, kun kiskoimme jättimäisiä housuja, takkeja ja kenkiä päällemme: “nyt ei luulisi tulevan kylmä.”

Mutta tuli. 22 kilometrin matka 30 asteen pakkasessa pitkin jäätä Ulkokallaan oli hyytävää kyytiä etenkin ajajan takana istuneille. Visiirin rakosista tuivertanut tuuli huurrutti kulmakarvat ja kypärän alta pilkistäneet hiukset. Näkymät olivat pienen hytinän arvoisia: lumiautiomaa katkesi koboltinsiniseen taivaaseen ja koskematon jää nousi välillä valtaviksi ahtojäävuoriksi.

Perillä majakan emäntä - majakkaseuran veteraanijäsen - Kaisa-Leena Korhonen oli sytyttänyt tulen takkaan ja tarjosi kohmeisille matkalaisille teetä ja kahvia. Tarvoimme hangessa ja kuvasimme majakkaa joka suunnalta, innokkaimmat hiihtivät kauas jäälle ottamaan pienestä majakkasaaresta kuvia.

Lounaaksi söimme herkullista kalakeittoa ja kuuntelimme Kaisa-Leenan tarinoita vuodesta 1856 majakkasaarena toimineesta paikasta. Ennen lähtöä kiersimme vielä majakkamestarin taloon remontoiduissa hienoissa huoneissa, joita voi vuokrata kesäaikaan.

Paluumatkalla pysähdyimme Maakallaan, joka on vanha kalastajien asemapaikka. Pienten punaisten kalastusmökkien lisäksi talviunilla olleelta saarelta löytyi myös hieno puukirkko kerjäläisukkoineen ja auki ollut pappila, jonka seinistä löytyi kaiverruksia satojen vuosien takaa. Maakalla on kesäisin suosittu turistikohde, mutta nyt paikassa oli niin taianomaisen pysähtynyt tunnelma, ettei seurueemme olisi malttanut lähteä sieltä. Lopulta, auringon alkaessa laskea, käynnistimme haikeina kelkkamme ja suunnistimme takaisin maihin.

Sunnuntaina, vielä ennen kotiinlähtöä, huimapäisimmät lähtivät hiihtäen Raahen pookeille, Isokraaseliin ja Taskuun. ”Pakkasta on 28 astetta ja me lähdetään hiihtämään – ei me ihan järkeviä taideta olla.”

Isokraaselin tunnusmajakka on rakennettu vuonna 1852 ja pookin viereen on vuonna 1909 rakennettu kaksikerroksinen luotsitupa. Taskun pooki on valmistunut samoihin aikoihin Isokraaselin kanssa. Oppaamme, majakkaseuran raahelainen veteraanijäsen Jouko Turunen keitti pannukahvit Taskun saarella olevassa vanhassa kalastajien asunnossa, joka nykyään on yleinen erätupa.

Pakkasesta huolimatta hiihtoretki oli kokemisen arvoinen, kuten koko kolmipäiväinen retki. Monta kokemusta rikkaampana on mukava jäädä odottelemaan tulevan kesän majakkaretkiä.

Teksti: Elina Auri ja Anna-Kaari Hakkarainen
Kuvat: Jon Wickström