suomeksipå svenskain english
 

Otteita matkapäiväkirjasta

24.8.2006
Ryhmämme aloitti matkansa tänään. Autolla matkustavat lähtivät aamun ensimmäisillä lautoilla ja osaa odotti paikka lentokoneessa illansuussa. 39 jäsentä painoi päänsä tyynyyn pimenevässä Riikan yössä, josta aamulla suuntasimme yhteiskuljetuksella Latvian etelärannikolle bongaamaan kauan odotetun matkamme majakoita.


25.8.2006
Pape, ”Pappenzen valo” sijaitsee Papessa, lähellä Liettuan rajaa. Papen majakka on kärsinyt monien majakoiden tavoin eroosiosta. Meille saaristoisen rannikon omaaville suomalaisille oli ainutkertainen kokemus kohdata mantereen majakka vasten avomerta. Papen valo tuikkii 85 metrin korkeudessa merenpinnasta 72 metrisessä rungossa ja valonkanto on 14 meripeninkulmaa. Pape rakennettiin jo vuonna 1890 mutta nykyinen torni on vuodelta 1910.


Liepajasta pohjoiseen, Baltianmeren rannalla, Akmenragsin kylässä sijaitsee Akmenragsin majakka. Sinne suuntasimme seuraavaksi. Akmenragsin kylästä on kerrottu, että siellä asuu vain kolme perhettä, joista kaikki perheet majakka on työllistänyt. Yleisölle avoin Akmenrags kohosi eteemme huikean korkeana, tiilenpunaisena ilmestyksenä. Tornilla ja myös lyhdyllä merenpinnasta mitattuna on korkeutta 125 metriä. Aiempi puinen torni rakennettiin 1886 mutta se tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa. Näkemämme punainen, kartiomainen kivitorni pystytettiin vuonna 1921 ja sen valo on edelleen navigoijien aktiivisessa käytössä.


26.8.2006
Päivän ensimmäinen kohteemme oli Uzavan majakka Latvian länsirannalla. Majakka oli kaunis, valkoinen torni mäntykankaisen rannan jyrkänteellä, josta sumu peitti meiltä osin näkyvyyden rantaviivaan. Majakan juurella, kiinteässä yhteydessä torniin sijaitsi asuinrakennus. Tornin korkeus on 62 metriä ja valon korkeus merenpinnasta 143 metriä. Uzavassa jouduimme odottelemaan pääsyä majakan huipulle, sillä lyhtykojuun oli muitakin ryhmiä sekä ennen että jälkeen meidän. Mikäs oli odotellessa, sillä pihapiiri oli hyvin kodikas naruilla roikkuvine pyykkeineen ja valokuvaajamme löysivät majakanvartijan asunnon asukkaat kuvattavakseen.


Uzava oli kaiken kaikkiaan hyvin kuvauksellinen ja olisimme viipyneet siellä pidempäänkin mutta matkamme jatkui Ovisin majakalle.


Ovisi sijaitsee Latvia luoteisrannikolla Ovisin niemessä. Majakan torni on 109 metrin korkeudessa ja lyhty tuikkii valoa 7,5 sekunnin välein 125 metrin korkeudessa merenpinnasta mitattuna, kantaen valon 15 meripeninkulman päähän. Tämä navigoijia auttava kaunotar on valkoiseksi maalattua kiveä ja se on rakennettu vuonna 1844. Majakan yhteydessä on pieni merimuseo, jota saimme myös ihailla.



Kolkan majakan löydät Kolkan niemestä, 3.7 peninkulman päästä rannalta saaresta, joka on miestyövoimalla tehty. Eksoottiselta ulkonäöltään ja sijainniltaan erikoisin Kolka oli suurimmalle osalle matkustajista varmasti matkan mielenkiintoisin kokemus. Saapuessamme saaren läheisyyteen alkoi haista etovasti. Saari näytti sokerikuorrutetulta mutta se osoittautuikin olevan valkoisessa merihaahkayhdyskunnan ulosteessa ja haisi kauas. Pyörimme veneillä saaren ympärillä ja pienempi vene rantautuikin hetkeksi. Kolkan torni on 69 metrissä ja tuikkii valkoista valoa kymmenen sekunnin välein 66 metriä merenpinnan yläpuolella. Kolkan majakka löytyy myös Latvian postimerkistä vuodelta 2003.



27.8.2006
Viimein olimme löytäneet viimeisen kohteemme – Mersragsin majakan. Mersrags kohoaa Riikanlahden läntisellä puolella Mersragsissa. Vuonna 1875 rakennettu, valkoinen majakan torni kohoaa 62 metriin ja sen valo vilkuttaa 85 metrin korkeudessa merenpinnasta. Majakan runko oli kaunis ja kuvauksellinen. Betoniset helmat oli muotoiltu koristeellisesti ulkonaisiksi tukipilareiksi. Ylätasanteen alaosan kiinnityksestä näki myös muotoilun jäljet ja punainen kaide loi koristeellisen vaikutelman. Mersragsin majakka jäi mieleeni ehkä visuaalisesti kauneimpana kokemuksena pitkän ja soukan Akmenragsin tai lyhyen ja leveän Ovisin jälkeen. Tai tyrmistyttävän villin Kolka-kokemuksen jälkeen.



Majakkaseura ottaa mittaa Ovisin majakasta.

Kulttuurihistoriallisina rakennuksina, merenkulkijoiden turvaajina, ajatuksia herättävinä paikkoina nämä kohteet ja matkamme kokonaisuudessaan antoi paljon ajattelemisen aihetta mukana oleville 39 jäsenellemme. Ei ole sattumaa, että majakkamiljöiden suojelua tukeva yhteisö – Suomen majakkaseura – tutustuu kotimaan ja muiden maiden majakoihin. Matkat ovat toki virkistykseksi, mutta jokainen majakkakokemus myös lujittaa sitä suhdetta, joka meillä Suomen rannikkoon kulttuuriympäristönä on. Majakat ovat monessa mielessä merkittävä ja säilyttämisen arvoinen kulttuuriperintömme.

Teksti: Taru Oksanen
Kuvat: Jusa Leppänen, Pekka Väisänen, Dick Lindberg

Lisää retkikuvia löydät vasemman reunan linkistä Latvian retkikuvia
Tekstin lähdeaineistona on käytetty seuraavaa linkkiä: http://www.unc.edu/~rowlett/lighthouse/lva.htm