suomeksipå svenskain english
 

Lähtö oli totuttuun tapaan Inkoon satamasta klo 08:30 lauantai aamuna. Sää oli mukavan lämmin ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään ( 2 m/s kaakosta). Satamasta lähdettyämme huomasimme, että meri oli lähes tyyni. Reissun alku vaikutti lupaavalta.

Lähtö Inkoosta auringonpaisteessa



Seuraava etappi oli Rönnskärin majakka. Tällä saarella todella tunsi eri historian jaksojen painon. Majakan oven päältä sen parhaiten voi silmin todeta.

Rönnskärin majakka



Oven päällä oleva teksti



Matka jatkui kohti Kallbådania eli Porkkalan majakkaa. Tässä vaiheessa alkoi tulla selväksi, että näkyvyyden puolesta matkasta oli tulossa aivan huikea.

Kallbådan, mutta ei hylkeitä valitettavasti



Matkalla Bärosundiin näimme horisontissa sota-aluksen, joka oli matkalla itään kansainvälisellä merialueella. Olikohan ”veli venäläisen” omistama? Mutta hetken päästä tuli vastaamme rajavartioston alus Merikarhu, joka ajoi sisäväylää samaan suuntaan.

Vieras alus


Merikarhu matkalla itään



Matkan varrella ruokailupaikka kohti oli Bärosundin vanha luotsiasema styyrpuurin puolella (kulkusuunnassa oikealla). Sama asema nähtäisiin paluumatkalla paapuurin puolella (kulkusuunnassa vasemmalla).

Vanha luotsiasema (yksityisomistuksessa)



Jälleen kerran maukkaan lohikeiton ja lisukkeiden jälkeen jatkoimme matkaa Jussaröä kohti. Viipurin kiven ohitettuamme, jollakin oli ilmeisesti kiire jonnekin, sillä vauhti oli aika moinen.

Ohittajalla oli vauhtia riittävästi



Jussaröön saavuttuamme kahvilan pitäjä kertoili saaren ja kaivoksen historiaa ennen saarikierrosta, jolloin käytiin muun muassa Jussarön ”Ironbeachilla”. Tämä muodostui kaivostoiminnan aikana malmin sivukivestä, joka pumpattiin ensin matalaan merenlahteen saarien väliin. Lahti vähitellen täyttyi ja pääsaaren sekä pikkusaarien välinen maa-ala kasvoi nykyiseen mittaansa.

Retkeläiset kuuntelemassa esitystä


"Ironbeacilla” olevia retkeläisiä ihmettelemässä sivukiven laatua ja kokoa (erittäin hienoa)



Jussarön vanhan majakan tornista varmistui lopullisesti näkyvyyden taso. Se oli aivan mahdoton, sillä Tallinnan edustan tuulimyllyt näkyivät aivan selvästi. Myllyjen lavat vain vilkkuivat auringon paisteessa. Meri oli edelleen lähes tyyni ja tuulta ei juurikaan ollut sekä aurinko lämmitti todella mukavasti.

Tallinnan tuulimyllyt kuvan oikeassa laidassa horisontissa (kuvaa zoomattu)



Näillä retkillä olen välillä ihmetellyt, että onko tämä majakkaseura vai kameraseura. Sillä kamera jos toinenkin on ollut yhtä aikaa kuvaamassa kohteita. Välillä on ollut ahdasta, mutta kaikki on kuitenkin sujunut hyvin.

Kuvaajia ja kohteena


Sundharu



Tämän jälkeen oli loppurynnistyksen aika eli 2 pookia ja 1 majakka, jonka jälkeen alkaisi paluumatka. Paluumatkalla saataisiin hieman evästä, sillä matka Längdeniltä Inkooseen kestää 2,5 tuntia.

Segelskärin pooki


Storgaddenin pooki


Längdenin majakka



Längdenin majakalla ollessamme, todettiin, että Russarön ja Gustun majakat näkyivät kohtalaisen hyvin. Joten pari majakkaa lisää listaan, mutta etäältä nähtynä. Tästä alkoi paluumatka, joka ainakin muutamille antoi iloisen yllätyksen, sillä yksinäinen hylje kävi näyttäytymässä pikaisesti veneen lähistöllä.

Matkalaiset satamassa




Kiitos osallistujille mukavasta ja iloisesta reissusta.

Kuvat ja teksti Pera Rahkonen