suomeksipå svenskain english
 

Lähtö oli kauniina kevät aamuna kello 8:30 kuten viime vuonnakin kaikilla reissuilla. Retkelle osallistui 23 reissulaista ja lisäksi Antti tuli meloen bongatakseen yhden puuttuvan majakan. Antti saikin majakan listaansa. Ilma oli lämmin ja tuuli todella tyyni, joten manuaalivoimallakin liikkui ihan mukavasti. Inkoosta lähtiessä oli monen reissulaisen ilme muikean hymyilevä, kun ilma ja mieliala olivat kohdillaan.



Inkoon satama jäi taaksemme (kuva Pera)



Hymyt olivat herkässä (kuva Pekka)



Ei paljon parempaa matkakeliä tarjolla (kuva Pera)



Rönnskäriin saavuttiin tunnin ajon jälkeen. Saarella vietettiin reilu tunti aikaa paikkaa tutkiskellen ja samalla lintujen muuttoa seuraten, jonka jälkeen koitti lähtö kohti Kallbådanin majakkaa (Porkkalan uusi majakka). Majakalla oli ilmeisesti huoltotyöt käynnissä, sillä siellä oli Meritaidon huoltoalus laiturissa. Täältä matka jatkui Barösundiin ruokailuun, matkalla nähtiin Barösundin vanha luotsitupa.


Rönnskär aamun valossa (kuva Pera)



Huoltovene laiturissa (kuva Pera)



Vene kulki kuin itsekseen, vanavedestä päätellen (kuva Pera)



Vanha luotsitupa Barösundissa (kuva Pera)



Ruokana oli totutusti lohikeittoa, joka oli erittäin hyvää ja kuumaa (pitäisi udella resepti keittoon, sillä on se ollut joka kerran aivan mahtavaa). Piirakat ja saaristolaisleipä tekivät keiton seurana kauppansa. Ruokatauon jälkeen jatkettiin matkaa Jussarön vanhalle kaivos- ja majakkasaarelle. Matkalla tavattiin uudestaan punapurjeinen vene, jonka näimme kolmannen kerran Längdeniltä palatessamme.


Lähtö ruokailun jälkeen (kuva Pera)



Erikoisen värinen purje veneessä (kuva Pera)



Jussaröön saavuttuamme kahvilan pitäjä kertoi saaren historiasta reilun puolituntisen, jonka jälkeen alkoi saaren kierros. Kuljimme ohi vanhojen rakennusten, jotka olivat Vuoksenniska Oy:n kaivosaikakaudelta 1950 ja 1960 luvuilta. Samanlainen kaivos löytyy Maarianhaminan eteläpuolelta Nyhavnista. Sillä Nyhavnin kaivos oli myös samantyyppinen Vuoksenniskan merenalainen rautakaivos kuin Jussarö. Kaivostornissa on ollut Nyhavnissa majakan valolaitteet, majakan ollessa toiminnassa.


Retkeläiset kuuntelevat historiaa (kuva Pera)



Kaivoksen malmirikasteen siirtoputket (kuva Pera)



Malmirikasteen varastosiilo oikealla ja rikastamo vasemmalla (kuva Pekka)



Matka jatkui kohti vanhaa Jussarön majakkaa, joka räjäytettiin poikki talvisodan toiseksi viimeisenä päivänä. Myöhemmin merivartijat rakensivat vanhan tornin perustukselle oman vartiotorninsa. Käynti lämpimässä valvontatornissa antoi aivan mahtavan näköalan ympäröivään merialueeseen.


Vanhaa majakan pohjaa ja myöhemmin tehtyä uutta (kuva Pekka)



Vanha majakka vuodelta 1894



Jussaröstä lähdimme loppulenkille, johon sisältyivät Sundharun majakka, Segelskärin pooki, Storgaddenin pooki ja Längdenin majakka. Kohteita kuvatessa nousi yksi ylitse muiden, Segelskärin pookille tullessa, kamerat eivät kohdistuneet pookiin vaan läheisellä luodolla olleeseen hylkeeseen, joten matkan kohokohta tuli sopivasti loppupuolelle.


Siinä se ihmetteli reissulaisia (kuva Pekka)



Paluumatkalla oli homma rentoa ja kahvien jälkeen alkoi satamaan pääsy kiinnostaa. Satamassa otettiin normaali yhteiskuva lopuksi.


Ryhmäkuva (kuva Pera)



Kiitos kaikille reissulaisille ja lopuksi palautetta nuorilta matkalaisilta.


t. Pera



Frankin ja Einon kokemuksia Läntisen Suomenlahden majakkaretkestä


Einoa 9 v ja Frankia 6 v odotti jännittävä päivä. Matkalla Turusta Inkooseen ei pojilla ollut oikein käsitystä siitä mihin ollaan menossa. Jännitti ja mahassa kutisi, koska oli tulossa jotakin sellaista mistä ei ollut tietoa. Vene täyttyi Inkoon venesatamassa ajallaan lauantai aamuna kaikista matkaan ilmoittautuneista retkeläisistä. Ilma oli enemmän kuin upea, meri tyyni ja aurinko helotti täydellä hehkulla taivaalta. Reppuun oli pakattu herkkueväitä.

Frank ei tiennyt tarkalleen matkaan lähtiessä mitä majakat ovat. Hänen mielestään ne oli rakennettu siksi, etteivät laivat aja kiville. Eino merikapteenin poikana oli paremmin perillä miksi majakoita oli rakennettu.

Rönnskärissä majakan läheisyydessä oleva iso rannikkotykki ihmetytti. Saaren meripuolustuksellinen historia kiinnosti. Kysymyksiä sodasta, aseista ja sodan tarkoitusta sateli. Molemmille pojille aukeni pala Suomen historiaa todellisemmaksi, kun sai katsella läheltä sodan käynnin muistoja.

Sekä Frank että Eino ihmettelivät Jussarön kaivossaarta, Saaren opas osasi kertoa saaren historian kattavasti ja värikkäästi. Oppaan kertomat tarinat rautamalmin vaikutuksesta merenkulkuun, merivartiotorni ja räjäytetty majakka olivat supernähtävyyksiä pienille miehille.

Yksi matkan kohokohdista oli luodolla kellistelevä harmaa hylje. Loppumatkasta nähtiin vene, josta sukeltajat laskeutuivat mereen. Tämäkin oli tietysti jännittävää.

Isoäidille retki antoi mahdollisuuden viettää jännittävää aikaa lastenlasten kanssa. Lisäksi mahdollisuuden kertoa maamme historiasta ja merenkulusta. Molemmat pojat kokivat, että retken anti oli mahtava. He ihmettelivät jälkeenpäin sitä kuinka kivasti ja hyvin retki oli järjestetty. Molemmat lähtisivät oitis uudelleen majakkaretkelle. Eino korosti sitä, että voisi kertoa asiasta kavereilleen ja suositella heillekin moista reissua. Lasten vanhemmat kertoivat, että kotona reissusta oli puhuttu pitkään. Merimatka oli ollut merkittävä kokemus. Tämän oman kokemukseni pohjalta suosittelisinkin lasten mukaan ottamista retkille. Kokemus on lapsille avartavaa. Lisäksi he kuulisivat jo nuorena Majakkaseurasta ja tutustuvat sen toimintaan. Suurkiitos Peralle viitseliäisyydestä ja hyvästä järjestelykyvystä. Turusta löytyy tyytyväisiä matkalaisia.